Lukijoilta

Tulosvastuu ja tulosjohtaminen
eivät sovi kasvatukseen

TS/Marttiina Sairanen<br />Kasvatuksen ja koulutuksen tuloksia ei voi mitata panos-tuotos -analyysillä, kirjoittaja sanoo.
TS/Marttiina Sairanen
Kasvatuksen ja koulutuksen tuloksia ei voi mitata panos-tuotos -analyysillä, kirjoittaja sanoo.

Tulosvastuu ja tulosjohtaminen tulivat vakavaan keskusteluun muun muassa kasvatuksen kentällä runsas kymmenen vuotta sitten. Tulosvastuuhan tarkoittaa, että työntekijöiden ja johtajien suoritusta arvioidaan panos-tuotos-analyysillä ja tällä arviolla on sitten vaikutusta työntekijän palkkaukseen ja etenemiseen urallaan. Liike-elämässä tämä arviointimenetelmä toimii hyvin, koska panokset voidaan mitata rahalla, samoin tuotokset.

Kasvatuksessa tilanne on aivan toinen. Voidaan kyllä laskea, kuinka paljon jonkun opiskelijan koulutus maksaa, mutta minkä arvoinen tulos on rahassa arvioituna, on mahdotonta mitata. Voidaan myös laskea, kuinka paljon esimerkiksi laudaturylioppilaita tuotetaan eri kouluissa verrattuna koulutuksen kustannuksiin. Mikä on yksittäisen opettajan osuus tuotoksessa?

Sitä on vielä mahdottomampi arvioida. Kaikkein mahdottominta on peruskoulun kasvatuspainotteisen työn arviointi tulosvastuuperiaatteella. Kasvatuksen tulokset näkyvät vasta monien vuosien jälkeen.

Tulosvastuu ja tulosjohtaminen mittaavat vain koulutuksen määrällisiä tuloksia, jos niitäkään. Viime aikoina on nähty valtava kasvatuksen kriisi. Mistä saadaan luvut, jotka antavat luotettavaa tietoa siitä, mikä on kodin panos-tuotos, mikä koulun ja mikä yksittäisen opettajan tai rehtorin siinä prosessissa, joka tuottaa yhä enemmän irrallisia nuoria, lapsiakin, huumenuoria. Millä mittareilla mitataan koulujen, opettajien ja rehtoreiden ponnistelut näiden ihmisenalkujen tunne-elämän saattamiseen parempaan malliin? Yliopistoissa tulosvastuu on johtanut ala-arvoisten väitöskirjojen tuotantoon, koska määrä vaan ei laatu vaikuttaa määrärahojen jakoon.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kymmenkunta vuotta sitten olin seminaarissa, jossa kuntapuolen korkein neuvottelija esitteli tätä tulosvastuun mittaamisen periaatetta. Opettajien Ammattijärjestön korkea luottamushenkilö oli sitä mieltä, että kyllä me yhdessä pystymme kehittämään mittarit. Olin täysin eri mieltä. On mahdotonta saada mittareita kaikista kasvatuksen tuloksista edes järjestysasteikolla,siis esimerkiksi ratkaista aina, mikä on parempi kasvatustulos. Samaa mieltä oli kauppakorkeakoulun tilastomatematiikan lehtori. Emme saaneet ymmärtämystä, saati sitten tukea TUPO-henkilöiltä.

Tulosvastuu ja tulosjohtaminen eivät sovi julkiselle sektorille. Kun sääntöjä (mittareita) ei pystytä kehittämään, on tuloksena mielivalta ja työntekijöiden ihmisarvon riistäminen tilastonumeroiksi. Missä on kymmenen vuoden takainen henkilöstöpolitiikka: "Kehu työntekijä päivässä". Ymmärrän erittäin hyvin poliisien protestin tässä tulosvastuuasiassa.

Lopuksi tyhmä kysymys, melkein vitsi: Miten mitataan puolustusvoimissa tulosvastuuta ja tulosjohtamista rauhan aikana verrattuna sotatilaan?
Arvo Järvelä,
pääluottamus evp, Akava