Lukijoilta

Miten kohdata ihminen?

TS/Jari Laurikko<br />Läheisyyttä täytyisi olla kaikkien saatavilla.
TS/Jari Laurikko
Läheisyyttä täytyisi olla kaikkien saatavilla.

Olen seurannut mielenkiinnolla vallalla olevaa huumekeskustelua, mikä herätti minutkin kirjoittamaan omia ajatuksiani. Olen kohdannut narkomaaneja sekä työssäni että henkilökohtaisessa elämässäni.

Mielestäni keskusteluissa on usein unohdettu seuraava tärkeä asia: narkomaani on myös ihminen, jolle kuuluu sama ihmisarvo kuin muillekin. On helppo asennoitua narkomaaneihin yhtenä ryhmänä, kohdistaa heihin syyt yhteiskuntamme ja etenkin sen nuorten nykytilanteesta. Myös hoitoalalla on helppo ohittaa potilaan mahdollinen huumeongelma hänen ollessaan hoidettavana fyysisen vaivan vuoksi ja valitettavan usein näin käytännössä myös tehdään.

Myös narkomaani, kuten me kaikki, on yksilö, jolla on ollut lapsuus, tulevaisuuden toiveet ja elämä kaikkiaan ennen hänen sairastuttuaan sairauteen nimeltä narkomania. Jokaisella heistä on ollut omat syynsä, miksi on aloittanut huumeiden käytön ja syynsä myös siihen miksi käyttöä on jatkanut.

Itse näen narkomanian nimenomaan henkisenä sairautena, jolloin ihmisen omat voimavarat eivät aina riitä muuttamaan elämää, eikä hän aina edes tiedosta tilannettaan henkisen tuskan läpi. Etenkin hoitoalalla painotetaan ihmisen kokonaisuutta (fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen puoli), mutta miksi se kovin helposti unohtuu hoidettaessa narkomaanin jotain fyysistä vaivaa? Monesti vedotaan kiireeseen, mutta mielestäni inhimillisyys ei voi koskaan viedä liikaa aikaa. Toki on myös narkomaaneja, jotka eivät halua apua, mutta on erittäin surullista, että niille jotka olisivat valmiita avun vastaanottamaan, ei sitä tarjota.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kaikki eivät myöskään osaa ilmaista valmiuttaan ottaa apua vastaan vaan "tyytyvät" sairaalassa fyysisen vaivan hoitoon. Kuitenkin kokonaisvaltaista apua, läheisyyttä ja inhimillisyyttä tulisi mielestäni olla kaikkien saatavilla. Jokainen päättäköön sitten itse ottaako avun vastaan vai ei, ihminenhän on viime kädessä itse vastuussa elämästään.

Muutosta on mielestäni tapahduttava meidän kaikkien asenteissa. Kun kadulla vastaasi kävelee henkilö, jonka arvelet olevan narkomaani (mikä ei aina näy), älä suhtaudu häneen automaattisesti pahana ihmisenä, vaan ihmisenä, joka on yksilö. Myös ei-narkomaaneissa on sekä hyviä että ns. pahoja ihmisiä, kuten narkomaaneissakin, meitähän kun löytyy niin moneen junaan. Jokainen meistä ja meidän jokaisen lapsi voi sairastua henkiseen sairauteen nimeltä narkomania eikä se tee hänestä automaattisesti pahaa ihmistä. Henkisesti sairas ihminenhän ei aina välttämättä ymmärrä tekojensa vääryyttä sekä itseään että läheisiään kohtaan tai hänellä ei ole voimia toimia toisin.
Eräs sairaanhoitaja