Lukijoilta

Hammashoito saatava
ensi vuoden budjettiin

TS/Sakari Sahlstein<br />Suun säännöllisellä hoidolla voidaan estää sairauksien kehittymistä ja vähentää myös koko elimistöön kohdistuvia haittoja.
TS/Sakari Sahlstein
Suun säännöllisellä hoidolla voidaan estää sairauksien kehittymistä ja vähentää myös koko elimistöön kohdistuvia haittoja.

Hammashoidon rahoituksen uudistusta on suunniteltu kauan. Nytkään se ei sisälly valtiovarainministeriön budjettiehdotukseen. Elokuun budjettiriihessä asia on pöydällä. Eduskunnassa vallitsee laaja yksimielisyys uudistuksen välttämättömyydestä.

Hammashuollon keskeisenä tavoitteena on, että koko väestö saa terveystarpeen mukaiset suun terveydenhuollon palvelut. Säännöllisellä hoidolla voidaan estää sairauksien kehittymistä. Näin vähennetään myös koko elimistöön kohdistuvia haittoja.

Viime aikoina on julkistettu tutkimuksia, joissa on osoitettu suun alueen tulehdusten osuus eräiden kansansairauksien altistajana. Erityisesti esillä ovat olleet sydän- ja verisuonisairaudet, mutta muidenkin sairauksien osalta on selviä viitteitä. Väestö vanhenee, jo nyt osalla vanhemmista ikäryhmistä on alentunut purentakyky sekä kiputiloja ja he joutuvat valitsemaan ravintonsa purentakykynsä eikä terveydellisten seikkojen perusteella, puhumattakaan makuvalinnoista. Suun terveys on otettava osana ihmisen kokonaisterveyttä samalla tavalla kuin muidenkin kehon osien hoito.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Varsinkin ikääntyvillä, mutta myös työikäisillä on todettu huomattavasti kroonisia suun alueen tulehduksia. Ne olisivat kohtuullisen helposti hoidettavissa ja myös ehkäistävissä säännöllisellä hoidolla.

Ongelmana kuitenkin on, että osa väestöstä ei käytä hammaslääkäripalveluja muulloin kuin särkytapauksissa. Hoitokustannukset ovat monelle liian suuret. Näin on varsinkin suuremmissa asutuskeskuksissa, joissa julkinen sektori ei pysty tarjoamaan palveluja kuin osalle väestöstä. Palveluja on näilläkin alueilla riittävästi, mutta näiden palvelujen käyttäjät joutuvat maksamaan hoidon kokonaan itse. Tuotantokustannuksien ei ole voitu osoittaa juurikaan eroavan toisistaan kunta- ja yksityissektorilla. Nykyisillä asiakasmaksuilla katetaan kunnan järjestämästä hammashoidosta noin 30 prosenttia. Loput katetaan verovaroin. Yksityissektorilla sairausvakuutus korvaa siihen oikeutetuille todellisesta laskusta noin 30-40 prosenttia ja potilas maksaa itse 60-70 prosenttia. Tämä johtuu siitä, että Kansaneläkelaitoksen käytössä oleva korvaustaksa on vuodelta 1989, siis erittäin jälkeenjäänyt. Hallituksen olisi annettava esitys taksan tarkistuksesta. Kovin eri tavalla potilaat joutuvat maksumiehiksi, riippuen siitä mistä palvelunsa saavat.

Nykyinen korvausjärjestelmä perustuu ensi sijassa potilaan ikään eikä hoidon tarpeeseen. Sairausvakuutuksen laajentaminen koko väestöä koskevaksi poistaisi tämän ongelman. Suomen terveydenhuollossa kunnallinen palvelujärjestelmä on ensisijainen. Hammashuollossa kuitenkin, muusta terveydenhuollosta poiketen, yksityisen sektorin osuus palvelujen järjestämisessä on muuta terveydenhuoltoa merkittävästi suurempi. Tästä huolimatta kunnalle pitää asettaa suun terveydenhuollossakin velvollisuus vähintäänkin varmistaa, että sen asukkailla on aina riittävästi palveluja tarjolla - joko julkisia tai yksityisiä. Jos sairausvakuutus laajenee, se ei saa merkitä kunnille mahdollisuutta vähentää omia palvelujaan.

Säännöllisellä hoidolla saavutetaan myös taloudellisia etuja. Keskimääräiset hoitokustannukset alenevat hyvinkin lyhyessä ajassa. Siten panostus järjestelmälliseen hoitoon tuottaa säästöjä, ei yksinomaan hammashuollossa, vaan myös muussa terveydenhuollossa. Tämä eduskunnan on otettava huomioon, kun se käsittelee ensi vuoden budjettia. Vaikka hallitusohjelmassa lukee, että uudistus toteutetaan kustannusneutraalisti, on selvää, että alue, johon ei ole panostettu vuosikymmeneen kuten muuhun terveydenhoitoon on tehty, tarvitsee lisäresurssointia.
Liisa Hyssälä
hammaslääketieteen tohtori
hammashuollon erikoishammaslääkäri
kansanedustaja

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy