Lukijoilta

Kirjoittajavieras Mirja Pitkänen:
Kotihoito kuntoon

Jokaiselle ihmiselle luonnollisin ja läheisin paikka maailmassa on oma koti. Se on fyysinen paikka, mutta se on ennen kaikkea arvo sinänsä. Ollessamme poissa kotoa kaipaamme sinne. Se on paikka, jossa voi levätä raskaittenkin koettelemusten tai matkojen jälkeen. Siellä jokainen haluaa viettää, jos ei koko aikaa, niin kuitenkin suuren osan ajastaan. Ongelma tulee esiin silloin, kun ihminen sairastuu ja vanhenee.

Vielä muutama vuosikymmen sitten rakennettiin suuria laitoksia niille, joilla oli vaikeuksia selvitä arjen askareista kotonaan, lähinnä vanhuksille ja invalideille. Kehitysvammaiset hoidettiin keskuslaitoksissa ja psyykkisesti sairaat mielisairaaloissa. Koko hoitokulttuuri suosi muuallakin pohjoismaissa laitoshoitoa.

1990-luvulla kaikkialla on alettu uudistaa käytäntöjä. Suurista laitoksista pyritään eroon. Pieni onkin tullut kauniiksi. Hoidon tarpeessa olevat pyritään sijoittamaan omiin koteihinsa. Heille on tarkoitus tarjota hoitoa kotona, tai he voivat käydä saamassa sitä ja muita palveluja palvelukeskuksista.

Valtava haaste tulee kuitenkin olemaan suurten ikäluokkien vanhenemisesta aiheutuvien ongelmien ratkaiseminen. Vuoteen 2005 mennessä vanhuusikäryhmien väestöennusteen mukaan Turussa yli 65 vuotta täyttäneiden määrä on 30 000. Tällä hetkellä heitä on 28 000. Vuosille 1997-2005 tehdyn ennusteen mukaan huomattavaa on se, että 75 vuotta ja erityisesti 85 vuotta täyttäneiden suhteellinen osuus kasvaa merkittävästi, koska näiden ikäryhmien määrän kasvu on 13 prosenttia ja 26 prosenttia. Tehokas terveydenhuolto takaa sen, että suuret ikäluokat tulevat elämään pitkän elämän. Ongelmana on se, että elämän loppupäässä kuitenkin eriasteinen apu on tarpeen. On pidettävä huolta siitä, että jokainen voisi olla kotonaan mahdollisimman pitkään.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Itse tiedän kokemuksistani, miten tärkeää on jo vanhan ihmisen psyykkisen terveyden kannalta kotonaolon turvaaminen. Tämä edellyttää hyvin monipuolista ja joustavaa avun tarjontaa. Erilaiset apuvälineet auttavat yllättävän paljon jokapäiväisessä elämässä. On huomioitava, että avun tarve kotona vaihtelee päivittäin. Joinakin aikoina tarve voi olla vähäistä, toisina, esimerkiksi sairauden sattuessa, hyvinkin vaativaa. Tällöin edellytetään kotipalvelun ja kotisairaanhoidon kitkatonta yhteistyötä ikääntyvien ihmisten palvelemisessa, jotta vältyttäisiin heidän edestakaiselta kuljettamiselta kodin ja sairaalan sekä terveyskeskuksen välillä.

On lakattava puhumasta siitä, että tulevien eläkkeitten maksaminen suurille ikäluokille on aikapommi. Sen sijaan kunnan on määrätietoisesti kehitettävä palveluja, joilla taataan ihmisarvoinen ikääntyminen. Kotipalvelut tulevat kuitenkin kunnalle huomattavasti halvemmaksi kuin laitosten ylläpitäminen. Kysymys on ennen muuta poliittisesta päätöksenteosta.
Kirjoittaja on farmaseutti ja Turun terveyslautakunnan jäsen (kok).