Lukijoilta

Vapaus päättää
kypäränkäytöstä

Olen 35-vuotias mies. Polkupyöräilen ja rullaluistelen säännöllisesti vilkasliikenteisellä ruutukaava-alueella. En käytä kypärää, vaikka olen varsin tietoinen liikkumistapoihini liittyvistä turvallisuusriskeistä.

Otan siis tietoisesti ja harkiten riskin vammautua tai kuolla aivovamman seurauksena liikenteessä. Nautin joka minuutista. Lasteni taas on käytettävä kypärää, koska minä olen vastuussa heidän terveydestään ja hyvinvoinnistaan, enkä voi vahtia heidän jokaista askeltaan. Kun he ovat täysivaltaisia, he päättävät itse omasta terveydestään.

Sukumme ahkerin kypäränkäyttäjä oli edesmennyt isoisäni. Tämä herrasmies kantoi talvisodasta lähtien kehossaan kourallista kranaatinsirpaleita hankkiessaan minulle oikeuden vapaassa maassa, aikuisena ja täysivaltaisena kansalaisena, päättää itse mikä omalle vartalolleni parhaiten sopii.

Liikenneturvan tutkija Kalle Parkkari on kuitenkin eri mieltä. Kallea ei huoleta asia, että liikennejärjestelmässä on puutteita, jotka vaarantavat sivullisten terveyttä ja aiheuttavat lukuisia liikennekuolemia vuosittain. On risteyksiä, joihin ei anomallakaan saada valo-ohjausta. Koulumatkojen tieosuuksia, joille ei saada kevyen liikenteen väylää.

Tässä kirjoituksessa ei ole kysymys styroksisen päähineen eduista tai haitoista. Kysymys vapaudesta päättää itse itsestään.

Vapaus on oikeutta päättää omasta ruumiistaan väittää Naisasialiike.
Kerrankin olen samaa mieltä.
Jari Nieminen, pyöräilijä, rullaluistelija, isä