Lukijoilta

Kirjoittajavieras Matti Paavola:
Saimaan kanava

Tasavallan presidentti Tarja Halonen on ilmoittanut, että Suomella ja Venäjällä ei ole valtiollisella tasolla tarvetta ottaa Karjala-kysymystä esiin, mutta samalla presidentti on todennut, että tästä aiheesta keskustelua ei voida demokraattisessa maassa kieltää tai estellä (TS 9.5.2000).

Venäläinen historioitsija A.Domgarov on Neuvostoliitto-lehdessä No 12/1989 julkaistussa artikkelissa "Sota, joka olisi voitu välttää" todennut, että Neuvostoliiton historioitsijat ovat joutuneet pakon edessä vaikenemaan. Talvisodan totuutta ei saanut paljastaa. Josef Stalin oli jo marraskuussa 1939 päättänyt, että Suomeen hyökätään. Venäjä oli siis hyökkääjä.

Venäjällä on yleisesti viime vuosina ymmärretty, että Suomi ei hyväksynyt talvisodan rauhan aluemenetyksiä. Juri Derjabin mm. toteaa tämän Turun Sanomissa 30.11.1989 seuraavin sanoin: "Stalinin toimien ansiosta Hitler sai Suomesta, joka ei tietenkään hyväksynyt aluemenetyksiään, uskollisen liittolaisen valmisteilla olevaan hyökkäykseensä Neuvostoliittoa vastaan".

Venäjällä on siis jo toistakymmentä vuotta sitten virallisesti todettu, että Suomi joutui vuonna 1939 epäoikeudenmukaisen hyökkäyksen kohteeksi. Tämän totuuden luulisi pätevän tämänkin päivän Venäjällä. Mielestäni valtioiden välisten ystävällisten suhteiden tulisi perustua historiallisiin totuuksiin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Venäläisten tutkijoiden mielestä suomalaiset puolestaan Tarton rauhaa solmittaessa vuonna 1920 käyttivät hyväkseen Venäjän sen hetkistä heikkoutta ja saivat valtakunnanrajan noin 30 kilometrin päähän Pietarin miljoonakaupungista. Juho Kusti Paasikivi nimitti tätä kohtaa "Suomelle kohtalokkaaksi menestykseksi". Tämän päivän suomalaisten olisi puolestaan tunnustettava tämä historiallinen totuus. Olimmeko 80 vuotta sitten liian ahneita? Olisimmeko voineet välttää talvisodan?

Suomessa on mielestäni väärällä tavalla pidetty esillä Karjala-kysymystä. Kun puhutaan yleisesti Karjala-kysymyksestä, käsitetään se ainakin maallikkotasolla siten, että kysymys on koko menetetyn alueen palauttamisesta. Jos varsinkin venäläiset käsittävät asian näin, ymmärtää heidän kielteiset reaktionsa.

Pelkästään Suomen vesiliikennettä palveleva Saimaan kanava on tavallaan keskeltä poikki. Pohjoinen osa kuuluu Suomelle, eteläinen osa kuuluu Venäjälle. Liikenne varmaankin sujuu myös näin, mutta kokonaisuutta ajatellen ratkaisu on epätarkoituksenmukainen.

Viipurin kaupungilla ja sen läntisellä puolella sijaitsevilla maa-alueilla ei liene merkitystä Pietarin kaupungin turvallisuutta ajatellen. Suurkaupungin takamaastoksikaan näitä alueita ei tarvittane. Voitaisiinko tehdä ehdotus edellä mainitun maa-alueen ostamisesta Suomelle. Venäjällä tarvitaan lähivuosina runsaasti ympäristönsuojelussa tarvittavia rakenteita, laitoksia ja välineitä. Suomalaista insinööritaitoa ja työntekijöiden ammattitaitoa on aikaisemminkin viety Venäjälle. Tällähän me maksamme.

Onhan niitä maita myyty ennenkin. USA mm. osti Alaskan Venäjältä vuonna 1867.
Kirjoittaja on Turun kaupungin terveystoimen eläkkeellä oleva hallintopäällikkö.