Lukijoilta

Vanhusten hyvä hoito kotona
ja laitoksissa kunnia-asiaksi

TS/Riitta Salmi<br />Vanhusten hyvästä hoidosta huolta kantavan kapinaliikkeen soisi vahvistuvan, sillä Stakesin tänä vuonna julkaisemat tutkimuksetkin osoittavat, että koko maassa leikattiin eniten juuri vanhusten palveluista, muistuttaa kirjoittaja.
TS/Riitta Salmi
Vanhusten hyvästä hoidosta huolta kantavan kapinaliikkeen soisi vahvistuvan, sillä Stakesin tänä vuonna julkaisemat tutkimuksetkin osoittavat, että koko maassa leikattiin eniten juuri vanhusten palveluista, muistuttaa kirjoittaja.

Vasemmisto ei ole Jyrki Yrttiahon mukaan (TS 5.7.) kyennyt toimimaan yhteiskunnan omanatuntona eikä estämään leikkauspolitiikan jatkumista. Kirjoittajan kanssa on helppo olla samaa mieltä leikkauspolitiikan osalta, sillä suomalaisessa yhteiskunnassa on viime vuosina tapahtunut suuri muutos; on luovuttu tasa-arvoisen hyvinvointivaltion periaatteista, on lisätty tarveharkintaa niin, että tarveharkintaisten sosiaalimenojen osuus on lähes Iso-Britannian luokkaa, on lisätty ja korotettu palvelumaksuja sekä heikennetty julkista palvelusektoria.

Paradoksaalista kyllä, tämä kaikki on tapahtunut samaan aikaan, kun lähes jokainen puolue on sanonut haluavansa ehkäistä syrjäytymistä. Tosipaikan tullen Vasemmistoliitto on useimmiten jäänyt yksin pitämään köyhien ja osattomien puolta, eikä sen valta ole riittänyt estämään leikkauksia. Mutta vähintäänkin yhteiskunnallisena omanatuntona se on toiminut. Se ei tietenkään riitä, vaan apua tarvitaan politiikan muuttamiseksi.

Takavuosina oli tapana sanoa, että hyvinvointivaltion laatutason näkee siitä, miten yhteiskunta kohtelee vanhuksiaan. Vanhusten kaltoinkohtelusta laitoksissa on viime vuosina puhuttu paljon - eikä syyttä, sillä monien kokemukset ja sadat lehtikirjoitukset kertovat synkkää tarinaa mm. liian vähäisestä henkilöstön määrästä ja kiireestä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vanhusten on tänä päivänä aiempaa vaikeampi saada kunnallista kodinhoitoapua tai ateria-, turvapuhelin-, siivous- tai saattopalvelua. Vanhainkotipaikat ja omaishoidon tukikin ovat vähentyneet. Kunnat ovat viime vuosina lisänneet lähinnä vain palveluasuntoja, joista on tulossa jonkinlaisia kevennetyn laitoshoidon taloja.

Tilanne ei Turussa ole muuta maata parempi. Vanhustenhuollon voimavaroja suunnataan varsinaisesta avohuollosta entistä huonokuntoisempien hoitamiseen. Mielestäni vanhuspolitiikan suunnan muuttamisessa olisi turkulaisen vasemmiston yhteistoiminnan paikka.

Aivan aluksi olisi syytä korjata se virhe, jonka valtuusto teki viime vuonna päättäessään vanhustenhuollon tavoitteista. Valtuusto päätti alentaa kotipalvelujen kattavuutta siten, että kotipalvelujen piirissä olisi 21 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä vanhuksista. Sosiaalilautakunta oli asettanut tavoitteeksi 26 prosenttia ja myös kaupunginhallitus päättäessään samana syksynä hyväksyä vanhustenhuollon suunnitelman korosti kotipalvelujen turvaamisen tarvetta.

Tiesikö valtuusto hyväksyessään talousarvion ja -suunnitelman, että se apulaiskaupunginjohtajan muutosesityksestä valitsi vanhustenhuoltoon suunnan, jonka mukaan lisääntyvästä vanhusmäärästä entistä harvemmat saavat apua arjessa selviämiseen? Mainittakoon, että valtakunnallinen kotipalvelujen kattavuustavoite on 30 prosenttia.

Ehdotuksestani tarkastuslautakunta kuuli keväällä Turun vanhustenhuollon kehittämispäällikön alustavan selvityksen vanhustenhuollon suunnitelmista ja kaupunginhallitus saanee vastaavan selvityksen alkusyksystä. Päättäjillä tulee lähiaikoina olemaan kaikki tarvittava fakta turkulaisen vanhusten laitos- ja avohuollon tilasta, on vain oltava tarkkana myös sen suhteen, että tiedetään mitä virkamiesten kehittämien indeksien ym. mittarilukujen taakse kätkeytyy, jotta oikeasti tiedetään mikä tulee olemaan päätetyn politiikan sisältö.

Meidän tulee parantaa laitoshuollon laatua, mutta meillä ei ole varaa keskittyä pelkästään paljon apua tarvitseviin. Vähäisen, mutta tarpeellisen ennaltaehkäisevän avun epääminen nyt tuo maksettavaksemme suuren jälkilaskun. Haluan, että kotikaupunkini on sellainen hyvinvointikaupunki, missä ikääntynyt, pienituloinenkin, asukas saa riittävästi kotipalveluja voidakseen asua toimintakykyisenä omassa kodissaan mahdollisimman pitkään.
Eini Pihlajamäki
Tarkastuslautakunnan jäsen (vas)

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy