Lukijoilta

Täysosuma

TS/Larissa Purssila<br />Oli ilo katsoa Arja Korisevan ja Ismo Kallion työskentelyä Samppalinnassa, esitys pitäisi saada säilöttyä talven varalle, toteaa kirjoittaja.
TS/Larissa Purssila
Oli ilo katsoa Arja Korisevan ja Ismo Kallion työskentelyä Samppalinnassa, esitys pitäisi saada säilöttyä talven varalle, toteaa kirjoittaja.

Harvoin on teatterista poistunut niin hyvillä mielin, kuin tänä kesänä Samppalinnasta. Olen saanut kunnian seurata My Fair Ladya kaksi kertaa ja esitys on kerrassaan mainio.

Samppalinnanmäelle on ennen esitystä kerääntynyt aika hiljainen turkulainen yleisö, odottavin mielin. Kun esitys lähtee käyntiin, tämä sama hiljainen joukko puhkeaa nauramaan, antaa spontaaneja suosionosoituksia. Välillä joukko, herkissä kohdissa, hiljenee niin että voisi kuulla nuppineulan putoavan. Loppuablodien aikana tapahtuu suoranainen ihme:oikea myrsky puhkeaa, suosionosoitukset raikuvat, jalkojen tömistelyllä tehostettuina ja on siinä ja siinä, ettei yleisö puhkea ulvomaan yhteen ääneen ja kyseessähän on sentään turkulainen yleisö. Tämän sai aikaan suloinen kukkaistyttö Eliza ( joka ei ole yhtä kuin iskelmätähti Koriseva), joka sai sydämen löytymään piintyneeltä professori Higginsiltä. Oli ilo katsella näin tasavahvaa roolisuoritusta.

Mainioita olivat kaikki. Kiitos Ilmari ja Ismo, Arja ja Anja ja monet muut. Esityksessä loksahtavat monet palaset kohdalleen: Tarinan henkinen sisältö, huumori, tanssit, laulut, ajoitus ja tasapainoisuus. Kerrassaan huikea päätös Aulis Ruostepuron ohjaajakaudelle.

Samppalinnassa säteili sellainen teatterin tekemisen ilo, joka saa yleisönkin leijumaan vielä muutaman päivän kuluttua esityksestä. Karismaattiset ja ammattitaitoiset näyttelijät, jotka kunnioittavat ja rakastavat yleisöään, se ei voi olla näkymättä. Tämä esitys pitäisi saada säilöttyä, jotta voisi vielä talven pimeilläkin kokea palan kesää ja laulaa Elizan tavoin:"Miten elämä ois ihanaa, ihanaa..." Kiitokset vielä kerran mukavista, unohtumattomista hetkistä.
Arja Välimäki