Lukijoilta

Kirjoittajavieras Mikael Miikkola:
Satamako saastuttaa

Turun satamaa ei olisi olemassa ilman Aurajokea. Ellei tuo joki kuljettaisi liejua tuskin olisi nykyistä Turkuakaan. Kopkolmio jököttää 50 m:n savipatjan päällä. Satamalaiturit on rakennettu vesijättömaalle. Ne elävät ja siksi niitä sekä rakennuksiakin täytyy tukea.

Sataman toiminta työllistää suoraan noin 3 000 ihmistä. Turun sataman liikevaihto on 130 miljoonaa vuodessa. Siihen tukeutuvien yritysten miljardiluokkaa. Jotta paletti pyörisi on Aurajoen lietettä ruopattava vuosittain 2,5-3 miljoonalla.

Pelkkiin tutkimuksiin kuluu 400 000-1 miljoona markkaa. Saariston tehokkaimmat saastuttajat ovat Aurajoenvarren maataloustilat sekä liikenne. Niistä välittyviä raskasmetalleja kuten kadmiumia ja lyijyä joutuu ruopattuna Airiston syvänteisiin. Vuosittaiset ruoppausmassat ovat 1 prosenttia Airistolla muuten kelluvasta saviperäisen maan kiintoaineksesta.

Masa-Yardsilta Kallanpäähän johtava 7 metrin väylä oli loistoristeilijöiden kulkemiseksi ruopattava 8,5 metrin väyläsyvyyteen. Keskinäisen sopimuksen mukaan muutostyö kuului telakalle, mutta se ei kiireiltään olisi ehtinyt saamaan vesilain lupaa. Turun satama tuli apuun. Jo hyväksyttyjen ruoppausalueiden lisäselvityspyyntöjen vispaamisesta ympäristöviranomaiset suivaantuivat ja se johti tulkintasaivarteluun.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Satamalautakunta hyväksyi yksimielisesti virkamiesten toimintaesitykset. Vanhat luvat saivat kelvata.

Myytti on, että silakka voi huonosti. Sillä on pieni runko ja iso pää. Kuteminenkin tökkii ja niitä on vähän. Mutta se ei ole Turun sataman tai ruoppausten syy.

Tieteellisissä tutkimuksissa ei ole voitu osoittaa, että ruoppausläjityksillä olisi haittavaikutuksia silakan kutuun.

Itämeren alueella silakkakanta on pienentynyt. Asiantuntijoiden mukaan Pohjanmerestä ei ole vuosikausiin ryöpsähtänyt suolavettä Itämeren altaaseen. Merialueittemme suolapitoisuus on siten laskenut eikä enää ole selvää suolaisen ja makean veden rajapinnassa olevaa harppauskerrosta, josta silakka löytäisi herkullisimmat lounaansa.

Satama-alueiden veden puhtautta voidaan turkulaisille havainnollistaa Aurajoen runsailla lohikalasaaliilla. Ja onhan kuhakin palannut Ruissalon rantavesiin.

Vesilain satamia koskeva lupakäytäntö on kirjavaa. Mikä Raumalla ja Raahessa on itsestään selvää ja hyväksyttyä kammertaa Turussa. Yhtenäistä lain tulkintaa eikä direktiivejä ole.

Aurajoki virtaa ja tuo liejua huolimatta siitä ruopataanko vai ei. Päästöt eivät sanottavasti kuormita Airistoa sillä ne ovat pahimmillaankin puhtaan ja lievästi pilaantuneen taustapitoisuuksien tasoa. Entisten telakoiden patjat ovat kuitenkin riskialueita. Niistä löytyy orgaanista tinaa sekä muuta raskasta töhnää, joita ei paljoa soisi vatkattavan.

Toimiessani öljyntorjunnan ja ympäristönsuojelun vastuuhenkilönä Turun laivastoasemalla käytin Turun satamaa maailmalla malliesimerkkinä oivallisesti hoidetusta jätehuollosta ja ympäristönhoidosta. Nyt lautakunnan jäsenenä olen äpsingillä niistä arvioinneista jotka kohdistuvat satamassa alan osaavaan henkilöstöön. Nykyään kai ei riitä, että tekee asiat oikein. Ne pitää myös osata markkinoida.

Silti olen vakuuttunut, että vain pitkäjänteinen ympäristönhoitotyö antaa tuloksia. Tehtävää on paljon, Itämeri on laaja ja taivas korkealla ja Pietari lähellä.
Kirjoittaja on turkulainen kaupunginvaltuutettu (sit).