Lukijoilta

Ei sijaa hymistelylle

Kritiikin tekeminen teatteriesityksestä ei ole helppoa varsinkaan silloin, kun joutuu kertomaan lehden lukijoille, että esitys ei ole kovin korkeaa tasoa. Se on kuitenkin tehtävä riippumatta siitä, ovatko tekijät harrastajia vai ammattilaisia.

Kiittävää arviointia ei julkisuudessa koskaan moitita, olipa kehuminen miten ansiotonta hyvänsä. Kritiikin kritiikkiä tulee vasta, kun tekijät tai heihin läheisessä yhteydessä olevat eivät saakaan mieleistään palautetta. Silloin - ja vain silloin - aletaan kysyä, "mikä tämä Kanerva on", kuten Maija Nieminen mielipiteessään (TS 11.7) esitti.

Suomessa ei mistään oppilaitoksesta valmistu kriitikoksi, vaan oppi on hankittava sivuavan taideaineopiskelun tai ns. pitkän tien kautta. Olen kirjoittanut vuosia säännöllisesti eri sanoma- ja aikakauslehtiin sekä tehnyt kritiikkiä Yleisradiolle, yhteensä lähes 1500 arvostelun verran.

Jakauma ammattiteattereiden ja harrastajien välillä on osapuilleen tasan. Saan arvostelujen tekemisestä ja muusta kirjoittamisesta elantoni. Sivuavaa koulutusta olen hankkinut yliopisto-opiskelusta yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa, pääaineena sosiologia. Varsinais-Suomen taidetoimikunnan jäsenenä erikoisalani on näyttämötaide.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Maija Nieminenkin ymmärtää, että Suomessa tehdään monennäköistä teatteria.

Kriitikon tehtävä on kertoa esityksestä oma näkemyksensä, eikä tasoeroista johtuen kaikki palaute voi olla kiittävää. Hymistelyllä kriitikko tekisi omalle työlleen vahinkoa, koska taide tarvitsee ennen muuta rehellistä palautetta.

Moitin Loimaan Kertunmäen esitystä sekä tekstivalintana että ohjauksen osalta. Siihen ei ole lisättävää. Sen sijaan huomautan, että jo kritiikissäni totesin, että Kertunmäellä pystyttäisiin paljon parempaan, ja näillä sanoilla ohjasin kritiikkiäni henkilöohjaukseen.

Yksi mahdollisuus olisi ollut jättää kirjoittamatta arviointia Mustasta peurasta. Ketä se olisi hyödyttänyt, ketä kannustanut?
Erkki Kanerva