Lukijoilta

Työssäkäynti ei ole kaikille
äideille valintakysymys

Lehtikuva<br />Useimpien naisten on pakko käydä töissä, vaikka olisi puolisokin, perheen toimentulon vuoksi. Lisäksi on ammattialoja, joilla tapahtuu uudistuksia niin hurjaa vauhtia, että pitempi poissaolo pudottaa kelkasta, muistuttaa kirjoittaja.
Lehtikuva
Useimpien naisten on pakko käydä töissä, vaikka olisi puolisokin, perheen toimentulon vuoksi. Lisäksi on ammattialoja, joilla tapahtuu uudistuksia niin hurjaa vauhtia, että pitempi poissaolo pudottaa kelkasta, muistuttaa kirjoittaja.

Nimimerkki "toivottavasti kelkka kääntyy" kirjoitti TS:ssa 19.6. julkaistussa mielipiteen ilmaisussaan näkemyksiään "Lapset ensin" otsikon alla. Älä hyvä nimimerkki syyllistä töissäkäyviä äitejä, vaikka haluatkin lapsille parempaa kasvuympäristöä.

Useimpien naisten on yksinkertainen pakko käydä töissä, ja vaikka olisi puolisokin, ovat myös äidin tulot ehdoton edellytys sille, että perhe voi asua, syödä ja saada joskus vaatteitakin. Ylimääräiset humputukset eivät tähän budjettiin yleensä mahdu. Tässä maassa on äärettömän vähän niitä naisia, joilla on aviomies, jonka tulot ja omaisuus pystyvät turvaamaan naisen, äidin kotonaolon. Molempien täysi työpanos, palkan saaminen työstä, on edellytys koko perheen olemassaololle!

On täysin turhaa kuvitelmaa ja vainoharhaa luulla, että tässä maassa joku voisi elättää itseään ja lastaan/perhettään ns. yhteiskunnan tukimuodoilla, lähes kirosanaksi muotoutuneilla tulonsiirroilla. Tiedän, sellaisella ammattialalla itse toimivana, että näitä tukia ei käytännössä ole eikä saada, vaikka olisi perusteltu tarvekin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tässä maassa on lukemattomia naisia, joilla on sellainen ammatti, joka ei salli "muutaman vuoden" poissaoloa töistä. On ammattialoja, joilla edetään niin hurjaa vauhtia uudistuksissa ja muutoksissa, että jopa lakisääteisten äitiys- ja vanhempainlomien (n. 10 kk) aikana pudotaan totaalisesti kelkasta. Ei auta, vaikka kelkkaa kääntäisi, jos se kelkka on jo ajat sitten mennyt ohi.

Nainen, joka jää useammaksi vuodeksi pois työelämästä, ei sinne takaisin enää hevin pääse. Jos ajatellaan, että lapsen hoitamista varten nainen jää kotiin 10-12 vuodeksi, hän on parhaimmillaankin, työhön paluuta yrittäessään, yli 35-vuotias, normaalitapauksissa nykymaailmassa yli 45-vuotias, ellei peräti 50-vuotias. Ja valovuosia alansa kehityksestä jääneenä. Lapsenhoidon ohessa kotitöitä tehdessä ammattitaitoa ei ylläpidetä, tietotaitoa ei kartuta.

Meidän maailmassamme on erilaisia perheitä, erilaisia ihmisiä, erilaisin toimeentulomahdollisuuksin, osa aivan äärimmäisessä toimeentulominimissään sinnitellen työssä käyden lastensa parasta yrittäen, osa paremmin pärjääviä, osa arkipäivän ongelmista tietämättömiä nokia- ym. miljonäärejä, mutta yksikään näistä ei mahdu yhteen ainoaan muottiin - vaikka kuinka kelkkaa kääntäisivät.

Hyvä nimimerkki, toteamukseksi "mutta kun ei viitsitä olla kotona ja hoitaa sitä tehtävää, mikä naiselle kuuluu" on toivottavasti vain provokatiivinen heitto. Toivon myös vilpittömästi, että kirjoituksellasi et ole onnistunut uskottelemaan työssäkäyville äideille heidän tekevän väärin lapsiaan kohtaan.
Ei kelkankääntäjä,
kun ei suksienkaan onnistuisi