Lukijoilta

Kysymyksiä
lasten kurittajille

Veijo OK Pesonen onnistui (TS 3.7.) löytämään taas kerran helpon lääkkeen yhteiskunnan ongelmiin. Hän ehdotti, että lapsia on ruvettava kurittamaan ja tarkoitti tällä pitkälti juuri fyysistä kurittamista ja uhmasi lasten oikeuksien lakia.

Tämän kuningasajatuksen voi asettaa kyseenalaiseksi useammallakin kysymyksellä. Miksi joku sukupolvi ylipäätään lopetti kurittamisen, jos se kerran oli miellyttävää, mukavaa ja tehokasta? Miksi aikuisen on käytettävä kasvatuksessa väkivaltaa, kun "lapsikin sen tajuaa", ettei metrin mittainen millään voi puolustautua kaksimetristä vastaan?

Miksi väsymys, voimattomuus tai neuvottomuus antaisivat luvan lyödä lasta, kun samassa tilassa olevat pomotkaan eivät kai enää saa lyödä alaisiaan, puhumattakaan toisin päin? Miksei jokaista ärsyttävää ihmistä saa lyödä tai tukistaa?

Olisiko sittenkin mahdollista, että naiivin välinpitämättömyyden ja väkivaltaisen kurittamisen välistä voisi löytyä joitain terveellisiä, järkeviä ja pitempi-ikäisiä kasvatuskeinoja. Jos olemme antaneet lapsen elää turvaa ja kohtuullisia rajoja johdonmukaisesti tarjoten, voimmeko olettaa, että lapsi yhtäkkiä muuttuu hankalaksi tai ilkeäksi ilman, että taustalla on jokin ratkaisematon ongelma?

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Onko lapsen vika, jos yhteiskunta on sellainen, etteivät uupuneet vanhemmat jaksa kohdata kasvatusongelmiaan, jotka usein johtuvat lapsen täydellisestä riippuvuudesta? Jos lapsi ei vielä tiedä paljoakaan, niin tarkoittaako se sitä, että lapsen tuntoaisti on myös heikompi kuin aikuisen?

Oletteko, kurituksen puolustajat, aivan varmoja siitä, että juuri kuritus on tehnyt teistä tasapainoisia ja mukavia ihmisiä, vailla katkeruutta, pelkoa ja kostonhimoa? Jos omat vanhempanne ovat mielipuolisesti kurittaneet, haluatteko laittaa vain vahingon kiertämään?

Itsekin olen hyvin huolissani niistä nuorista ja aikuisistakin, jotka ovat kovettuneet niin koviksi, ettei mikään puhe enää tehoa. Useat heistä ovat luultavasti saaneet myös kuritusta, mutta ehkäpä juuri siksi he "eivät pelkää" enää mitään.
Juha Toivonen
jumito@utu.fi
opiskelija