Lukijoilta

Oikea tieto on arvokasta

Oli miellyttävää lukea päätoimittaja Ari Valjakan kolumni "Maaseutu EU-koukussa" (TS 2.7.). Jo 40- ja 50-lukujen vaihteessa arvostettu valtiomies ja tasavallan presidentti J.K. Paasikivi sanoi jotenkin tähän tapaan: Viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Kuinka paljon media on antanut väärää tietoa siitä mikä maaseudun tilanne on ollut sen jälkeen, kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi. Valjakka antoi selvät numeraaliset luvut mitä maatalous saa myyntituloinen ja mitä suorana tukena "sosiaaliluukulta".

Suomalainen talonpoika ottaisi niukemmankin tulonsa yrittämällä ja tuotteensa markkinoimalla kuin erilaisina tukina. Nykyinen tilanne tasapäistää viljelijät mikä ei mene maamiehen pirtaan muuten kuin pakolla.

Olen monesti ajatellut vaaditaanko Italian, Espanjan ja Portugalin ym. maiden viljelijöiltä samanlaiset tarkat pinta-ala- ja lannoite- ym. tiedot kuin suomalaisilta. Samaan kysymyksen piiriin kuuluu joutuvatko nämä em. maiden viljelijät täyttämään kaikki ne kaavakkeet ja anomukset mitä suomalaiset, ja saavatko he samanlaiset sanktiot tahattomista virheistään.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Aivan kuten Valjakka toteaa, EU:n komissio epäilee suomalaisia viljelijöitä yhtä epärehellisiksi kuin etelämaidenkin ja siksi se vaatii yhä suurempaa ja kattavampaa tarkkailua ja valvontaa. Eikö rehellisyyttä pitäisi palkita vähentämällä valvontaa?

Valvonnan ja silmälläpidon lisäämisellä ei saada suomalaisen viljelijän rehellisyyttä, mikä on ollut ja vieläkin on maailman huippua, pysymään edes nykyisellä tasolla saatika paranemaan. Ei - mitä enemmän tulee julki nämä muiden EU-maiden direktiivien täyttämät jättämiset niin myös suomalaiset viljelijät haluavat - jos se on mahdollista - jättää niitä täyttämättä.

Onnistuvatko suomalaiset tässä riippuu vallan siitä miten kansallinen kontrolli toteutetaan ja jatkuuko alati se ilmapiiri, että virkamiehet ja viljelijät ovat eri puolilla "aitaa" eli hakemalla haetaan syytä millä talonpoikaa voitaisiin kiristää.

Luomutuotanto on kovasti laajentunut ja laajentuu varmaan edelleenkin, mutta jatkuuko kuluttajien arvostus luomuruokaa kohtaan. Eikö ihminen ole yleensä sen luontoinen, että mitä enemmän elintaso kohentuu niin aina vähemmän ruoka saisi kustantaa. Eli silloin jää yhä enemmän rahaa vapaa-ajan käyttöön ja huvitteluihin. Perinteiseen tapaan tuotettu ruoka tulee olemaan edullisempaa kuin luomulla tuotettu ainakin niin kauan kun luomutuotannosta maksetaan nykyisin voimassa olevat lisätuet.

Eikö kaikkien suomalaisten edun mukaista ja jopa elinehto ole, että kansalliset päättäjät pitävät huolen kotimaisen ravinnon kohtuullisesta riittävyydestä kaikille kansalaisille. Tämä edellyttää sitä, että viljelijät voivat oman elantonsa takaamiseksi viljellä maitaan vaikka vain vähäistäkin työnteon iloa tuntien.
Heikki Niittymäki