Lukijoilta

Riemuvuosi vetoaa
poliittiseen tahtoon

Lukiessani Markku Kaiteen kirjoitusta (TS 28.6.) mieleeni tuli tapaus opiskeluvuosiltani 1960-luvulta. Teologian opiskelijat vastalauseena kuluttamiselle ja tuhlaamiselle päättivät järjestää nälkäjoulun. He saivat uutta ajattelemista kun nykyinen professori Jouko Martikainen osoitti, että heidän näkemyksenä oli epäkristillinen. Raamatusta juontuvan ajattelun mukaan juhlalla on juhlan oikeutus, arjessa tulee avoimin silmin kohdata hätä, tuska ja ahdistus. Myös köyhyys.

Esimerkkinä auttamisesta Kaitee mainitsee "köyhien ateriat". Taloudellisessa ahdingossa olevien halpojen tai ilmaisten aterioiden tarjoaminen aloitettiin Turun ja Kaarinen seurakuntayhtymässä laman aikana kymmenen vuotta sitten eikä tätä palvelua ole vieläkään lopetettu. Millään muulla organisaatiolla Turun ja Kaarinen alueella ei ole taitoa eikä mahdollisuus päästä velkaneuvontaan ja sen mukana velkasaneeraukseen sekä saada diakoniakeskuksen vaatevarastosta apua vaatetuspulmiin. Viime pääsiäisenä seurakuntayhtymän diakoniatyö järjesti kahdesti VPK:n talossa Ruokapankin Riemuvuosijuhlan, jonne saapui satoja Ruokapankin asiakkaita.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Syyttäessään kirkkoa sosiaalisista laiminlyönneistä Kaitee ei huomaa, että hänen vaatimansa asiat kuuluvat yhteiskunnan tehtäväjaossa suurimmaksi osaksi kunnille. Valinnat ja vastuu samoin kuin syyllisyys hätää näkevien ihmisten unohtamisesta, ovat yhteisiä. Kirkko pystyy vain paikkaamaan aukkoja. Viime kädessä kysymys on poliittisesta päätöksenteosta.

Kaiteen silmien ohi näyttää menneen tähän liittyvä kirkkojen yhteinen Riemuvuoden vetoomus, että maailman köyhimmät maat on vapautettava veloistaan. Lisää tietoa on saatavissa kirkon nettisivuilta osoitteesta http://www.riemuvuosi2000.fi

Riemuvuoden juhlien yhteydessä Turun yliopistot, korkeakoulut, arkkihiippakunnan tuomiokapituli ja seurakuntayhtymä järjestivät kaksipäiväisen symposiumin Tulevaisuus ja toivo. Niissä perehdyttiin mm. ihmisen ja luonnon suhteeseen, maailmanlaajuiseen talouspolitiikkaan ja ekologiaan.

Symposiumissa oli koolla maailmanlaajuisesti Kaiteen kaipaamaa ihmisviisautta. Siitä ei ole pulaa. Suurin puute on poliittisesta hyvästä tahdosta.
Jouko Hallia