Lukijoilta

Kirjoittajavieras Pasi Heikkilä:
Kosto elää

Vanha hokema koston elämisestä sijoittuu entistä paremmin nykypäivään. Miettiessä koston määritelmää syvällisemmin, niin se liittyy yllättävän moneen asiaan. Kuten sotiin, politiikkaan, avioliittoihin ja ikävä kyllä työelämään. Koveneva kilpailu niin toimihenkilöpiireissä kuin työntekijäpuolellakin laittaa ihmiset tekemään vähintäinkin arveluttavia asioita. Toisten mollaaminen selän takana ja epäasialliset kielimiset ovat omiaan heikentämään työpaikkojen ilmapiiriä.

Vajaa parikymmentä vuotta työelämässä ryvettyneenä olen huomannut muutoksen tuulet. Tuulet ovat ikävällä tavalla kääntymässä vastaisiksi. Luoviminen karikoissa on tullut entistä vaikeammaksi. Jatkuvat saneeraukset kilpailukyvyn parantamisen varjolla lisäävät työpaikoilla ihmisten välisiä ongelmia.

Monia saattaa ihmetyttää miten kosto liittyy tehokkuuden parantamiseen. Yhtä lailla se ihmetyttää minuakin. Yksilöimättä erikseen mitään työpaikkaa, niin saneeraustoimenpiteissä silppurin kitaan tungetaan usein täysin ammattitaitoisia ihmisiä, jotka ovat joskus erehtyneet sanomaan oman mielipiteensä työhön liittyvissä asioissa liian kärjistetysti. Toisin sanoen ovat hyppineet "tietävämpien" varpaille. Pudotuspelien ollessa käynnissä ei oikeitakaan mielipiteitä saa päästää vääristä suista ilmoille.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Useissa yrityksissä on meneillään organisaation keventämiseen tähtääviä ohjelmia. Sellaisia toimihenkilö- ja työnjohtotehtäviä, jotka eivät edistä tuottavuutta, ym. yleiskustannuksiksi luokiteltavia toimenkuvia karsitaan kovalla kädellä. Myös työntekijäpuoli saa osansa tästä "tervehdyttämisestä". Näissä kekkereissä satunnaiset rokulit ja väärät sanat kostetaan. Myös aktiivisuus ay-liikkeen piirissä noteerataan viimeistään tällöin. Eli järjestäytymisvapaus kuitataan vapauttamalla työntekijä vakituisesta palveluksesta.

Luottamusmiestoiminnassa saa liiankin usein törmätä kostomielialaan. Varsinkin pienillä työpaikoilla aktiivisia luottamushenkilöitä toisinaan suoranaisesti painostetaan. Suurillakin työpaikoilla tämänsuuntaista toimintaa on havaittavissa. Varsinkin työtaistelujen aikaan tai muuten tilanteen ollessa kärjistynyt on työnantajilla tapana ottaa luottamusmiehet syntipukeiksi. Rähinöiden perimmäinen syy jätetään selvittämättä tai unohdetaan tarkoituksella.

Asiat henkilöityvät, jolloin mennään hakoteille. Kun ihmiset riitelevät asioiden sijasta, niin työpaikan ilmapiiri henkii mädännäisyyden löyhkää. On ikävää, että kostotoimenpiteet laitetaan jäihin vasta hädän hetkellä, kun tarvitaan kaikkien panosta, mutta tilanteen vakiintuessa ajavat jäänmurtajat jo täyttä höyryä ahtaissa väylissä. Kun kosto ja työasiat vaihtavat vaatteita keskenään ovat systeemit heikoissa kantimissa.

Vielä on liian usein havaittavissa, että työpaikoilla neuvottelukulttuuri on 70-luvulta, kun luottamusmiehet pyrkivät elämään 2000-lukua. Ei siis liene ihme, että myös luottamusmiesten on joukkoineen toisinaan palattava 70-luvun toimintatapoihin.

Kirjoittaja on levyseppä ja luottamusmies Masa-Yardsin Turun telakalla.