Lukijoilta

Hyvä vasemmisto on
yhteiskunnan omatunto

Lehtikuva<br />Vasemmistoliiton puheenjohtajan Suvi-Anne Siimeksen valintaa muutama vuosi sitten perusteltiin kirjoittajan mukaan Ruotsin puolueen esimerkillä. Mutta toisin kuin Ruotsissa Suomessa vasemmisto on jättänyt itsenäisen politiikanteon, väittää kirjoittaja vielä.
Lehtikuva
Vasemmistoliiton puheenjohtajan Suvi-Anne Siimeksen valintaa muutama vuosi sitten perusteltiin kirjoittajan mukaan Ruotsin puolueen esimerkillä. Mutta toisin kuin Ruotsissa Suomessa vasemmisto on jättänyt itsenäisen politiikanteon, väittää kirjoittaja vielä.

Erittely Ruotsin vasemmistopuolueen kannatuksen vahvistumisesta (TS 1.7.) on mielenkiintoinen paitsi Ruotsin tulevan poliittisen kehityksen kannalta myös hedelmällinen vertailukohde Suomen ja muidenkin eurooppalaisten vasemmistopuolueiden toiminnassa.

"Ruotsin vasemmistopuolue... ponnistelee viime vaalien 12 prosentin kannatuksestaan kohti 20 prosenttia", kirjoittaa TS:n Tukholman toimittaja.

Kehitys on hämmästyttävä, kun sitä vertaa esimerkiksi Suomen vasemmiston selvästi vahvempiin historiallisiin lähtökohtiin. Ruotsin vasemmistopuolueen 16,7 prosenttiin kohonneen kannatuksen selityksenä kerrotaan olevan nuorten, naisten ja koulutettujen virta puolueeseen sekä puoluejohtaja Gudrun Schymanin kyky yhdistää puolueessa uusi ja vanha - se missä niin moni eurooppalainen vasemmistopuolue on epäonnistunut.

Millaisilla asioilla Ruotsin vasemmistopuolue sitten profiloituu? Puolueen poliittisissa kannanotoissa, artikkeleissa ja keskusteluaineistoissa korostuvat ruotsalaisen hyvinvointivaltion määrätietoinen puolustaminen. Se tarkoittaa konkreettista tukea ja liikkeitä terveydenhuollon, vanhustenhuollon, koulujen ja päivähoidon resurssien puolesta. Tärkeitä asioita ovat työajan lyhentäminen ja työn uusjakoa ajavan vahvan ja nuorekkaan liikkeen tukeminen ay-liikkeessä ja työpaikoilla, sukupuolten tasa-arvon ajaminen ns. naiskysymystä laajempana uutena, itsestään selvänä ajattelutapana ja tietenkin yhteiskunnan militarisoitumisen vastustaminen ja rasisminvastaisuus, jonka vahvistumisesta erityisesti nuoressa polvessa ruotsalainen yhteiskunta saa kiittää juuri vasemmistoa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ruotsin vasemmisto ei ole hallituksessa, mutta siitä huolimatta ja myös siksi vaikuttava ja vahvistuva voima maan politiikassa.

Suomen vasemmistoliitto on tietenkin ohjelmiensa osalta lähellä ruotsalaista sisarpuoluettaan. Ja myös puheenjohtaja Suvi-Anne Siimeksen valintaa perusteltiin pari vuotta sitten puoluekokouksessa Ruotsin puolueen esimerkillä. Mutta siihen yhtäläisyydet jäävätkin. Suomen vasemmistoliitto on julkisuudessa leimautunut EU-maiden demaripuolueita (Blair/Englanti, Schröder /Saksa) peesaavan sdp:n apupuolueeksi. Se on korvannut itsetuhoisella tavalla oman ohjelmallisen pohdinnan ja itsenäisen politiikan Lipposen-Niinistön hallitusohjelmalla.

Suomessa vasemmiston oman vaihtoehdon esille tuominen leimataan populismiksi tai pelkäksi ei-politiikaksi. On tietenkin kiusallista, jos jotkut haluavat politisoida tuloerojen kasvun, työttömien, opiskelijoiden ja eläkeläisen toimeentulon heikennykset ja toisaalla mielettömän varallisuuden kasaantumisen. On todellakin suomalaisen vasemmiston ja sdp:n häpeä, että Ahon keskusta-oikeistohallituksen käynnistämää uusliberalistista leikkauspolitiikkaa on jatkettu: eläkkeitä on leikattu lähes kaikissa eläkejärjestelmissä, työttömien peruspäivärahan/työmarkkinatuen reaaliarvo ei ole noussut vaan alentunut lähes 8 prosenttia, keskimääräinen ansiopäivärahan reaali-arvo on pudonnut 250 mk:sta/pv 220 mk:aan/pv, opiskelijoiden opintotuen (opintoraha+täysi asumislisä) reaaliarvo on alentunut vuosina 1992-2000 325 mk/kk eli 12 prosenttia! Samaan aikaan hallitus miettii miten valtio hyvittää suuri- ja keskituloisille odottamattoman suuriksi kasvaneet verotulokertymät.

Ei ole populismia sanoa tälle linjalle ei. Sellainen kielteisyys on todellista vasemmistolaisuutta. Jos halutaan jotakin uutta ja parempaa on nykyiselle kyettävä sanomaan ei; kieltäminen on rakentamista ja rakentaminen kieltämistä. Uusliberalismin (yhteiskunnan sopeuttaminen pääomien mahdollisimman korkeisiin tuotto- ja alhaisiin veroehtoihin) vastustaminen on vasemmiston rakentavan ohjelman lähtökohta.

Ruotsin vasemmiston nousu on tärkeä viesti uusliberalismia vastustavan mielialan politisoitumisesta ja vahvistumisesta - osataan siis nähdä ja nimetä, kenen etuja harjoitettu leikkauspolitiikka palvelee. Ja tässä vasemmiston myös Suomessa on löydettävä yhteys kansandemokraattien ja kommunistien arvokkaimpaan poliittiseen perinteeseen: intressien politiikkaan ja yhteiskuntamme "menettäjiin" lukeutuvien yhteisten etujen muotoiluun ja käytännön toimintaan. Hyvä vasemmisto on yhteiskunnan omatunto. Se on köyhien ja syrjäytettyjen ihmisten puolella ja siksi koko yhteiskunnan ja sen nuoruuden ja tulevaisuuden puolella.
Jyrki Yrttiaho
Metalli 49:n toimitsija

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy