Lukijoilta

Kirjoittajavieras Katri Sarlund:
Peltilehmien
maanalaiset laitumet

Parkkiluolien puoltajat väittävät usein, että parkkiluolien vastustajat vastustavat hankkeita vain periaatteellisista syitä. Niin vastustammekin. Kyseessä on todellakin erittäin periaatteellinen ratkaisu, joka naulaa Turun keskustan tulevaisuuden ja kehittämisvaihtoehdot kiinni vähintäänkin vuosikymmeniksi.

Kustannusarvioiden mukaan yhden ydinkeskustan saveen kaivetun parkkipaikan hinnaksi tulee 250 000 - 300 000 markkaa. Mitä erinomaista Turkuun saataisiin investoimalla uskomattomat 180-230 miljoonaa markkaa luolapaikkoihin 720-760 autolle?

Ydinkeskustaan olisi seuraavina vuosikymmeninä helppo päräyttää henkilöautolla, ja tästä sataisi onnea ja menestystä keskustan kauppiaille ja viihdykkeiden tarjoajille. Parkkiluolan sisäänajoluiskan ja tavaratalon ajojärjestelyjen vuoksi kahden korttelin mittaiseksi jäävä kävelykatu ja osa kauppatoria reunustavista kaduista olisivat autoista vapaita.

Muualla maassa ja maailmassa kauppiaat ja asiakkaat ovat olleet kävelykeskustaratkaisuihin tyytyväisiä, mutta Turussa yksityisautoilu on hankkeen puuhamiesten mukaan kaupankäynnin välttämätön edellytys.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Mitä Turku sitten menettäisi parkkiluolaratkaisun myötä? Option tulevaisuudessa autottomasta keskustasta: meluttomuuden, puhtaan ilman, ihmisille tarkoitetun kaupunkitilan ja turvallisen liikkumatilan isoille ja pienille.

Keskustan liikennejärjestelyistä pitää tehdä ympäristövaikutusten arviointi. Arvioinnissa on tarkasteltava kolmen eri vaihtoehdon ympäristöllisiä, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia. Nämä kolme vaihtoehtoa ovat joukkoliikenteen, pyöräilyn ja jalankulun kehittämiseen perustuva vaihtoehto, yksityisautoiluun ja parkkihalleihin perustuva vaihtoehto ja yva-selvityksissä aina mukana oleva niin sanottu 0-vaihtoehto eli "antaa kaiken olla jokseenkin ennallansa" -vaihtoehto.

Ympäristö- ja ihmisystävällinen vaihtoehto perustuu joukkoliikenteen hyvin määrätietoiseen kehittämiseen koko kaupungissa ja kevyen liikenteen ratkaisujen toteuttamiseen. Parkkipaikkarakentamisen sijasta veromarkat tulee ohjata bussivuorojen reippaaseen lisäämiseen ja joukkoliikennelippujen hintojen laskemiseen.

Poliittista, ympäristöpoliittista ja asenteellista uudelleenajattelua tarvitaan myös työmatkoissa. Joka aamu keskustaan tuodaan suuri joukko autoja päivähoitoon. Samaan aikaan keskustan kauppiaat päivittelevät parkkipaikkapulaa. Ongelmaan on olemassa hyvin yksinkertainen ratkaisu: työsuhdebussikortti. Työnantaja voi kustantaa työntekijälleen kuukausittaisen bussikortin verotusarvoa vastaan siinä kuin työsuhdeauton, -kännykän tai -lounassetelinkin.

Työmatkapyöräilyä taas edistetään parhaiten toteuttamalla nopeasti jo olemassaolevat erinomaiset pyörätiesuunnitelmat.

Keskustan kehittämisen vaihtoehtoja on siis syytä miettiä nykysuunnitelmia avarakatseisemmin ja tiukassa poliittisessa kontrollissa. Ruoho peltilehmien laitumilla kun ei todellakaan ole vihreää.
Kirjoittaja on biologian ja maantiedon opettaja, Turun seudun vihreiden puheenjohtaja ja Turun ympäristönsuojelulautakunnan jäsen.