Turun Sanomissa 22.6. julkaistussa lehtiartikkelissa professori Auli Toivanen toi esille huolensa sisätautien erikoisalan huononevasta tilanteesta, mikäli viisikkokuntien mietinnössä esitetyt toimenpiteet toteutettaisiin.
Vuonna 1998 sisätautien erikoisalan järjestelyasiakirjassa asiantuntijaryhmä asetti useita tavoitteita sisätautien erikoisalaan kuuluvan hoidon alueelliseksi kehittämiseksi. Eräänä keskeisenä tavoitteena oli hoidon porrastuksen optimointi siten, että hoitopaikka määräytyy sen mukaan, millaista erityisosaamista ja -valmiutta potilaan tutkimus, hoito ja seuranta vaativat eikä sen mukaan, missä tyhjiä hoitosijoja sattuu olemaan. Tyksissä ei siis hoideta potilaita, jotka eivät vaadi siellä tarjottavaa erityisosaamista eikä Turun kaupunginsairaalassa hoideta potilaita, jotka voidaan hoitaa kotona, vanhainkodissa tai hoivaosastolla. Selkeä porrastus ei suinkaan merkitse hoidon tason huononemista, vaan usein päinvastoin; mitä lähempänä kotia hoito tapahtuu sitä paremmin voidaan ottaa huomioon potilaan yksilölliset tarpeet hänen omassa elinympäristössään.
Järjestelyasiakirjan viitoittamat toimenpiteet ulotettiin kaikille hoidon tasoille. Samalla sisätautisairaalasta vähennettiin sairaansijoja, koska selvityksen mukaan erikoissairaanhoitoon kuulumattomia ja jatkohoitopaikkaa odottavia potilaita oli sairaalassa jopa parin osaston verran. Sisätautisairaalaan perustettiin kotisairaala, joka toteuttaa erikoissairaanhoitoa potilaan kotona. Tavoitteena oli ennen kaikkea parantaa perusterveydehuollon ja sosiaalitoimen valmiutta hoitaa ne potilaat, jotka eivät hyödy erikoissairaanhoidosta.
Toimenpiteiden seurauksena jonot Tyksistä sisätautisairaalaan eivät kasvaneet - vaan hävisivät lähes kokonaan. Myös sisätautisairaalasta vanhainkotiin ja hoivasairaalaan jonottavien potilaiden määrä pieneni. Kävi siis varsin selkeästi ilmi, että jonojen pituutta ei määrännyt niinkään sisätautien sairaansijojen liian pieni määrä kuin perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen riittämätön kapasiteetti hoitaa iäkkäitä ja paljon apua tarvitsevia potilaita.
Koko viime vuoden ajan sisätautisairaalan jonot pysyivät lyhyinä, kunnes viime vuodenvaihteen influenssaepidemia synnytti vaikean ruuhkatilanteen, joka onnistuttiin purkamaan vasta helmikuussa. Samalla korostui ongelma, joka on toki aikaisemminkin ollut tiedossa: hoitojärjestelmä pystyy vastaamaan huonosti potilasvirtojen äkilliseen kasvuun ja tällöin potilaita joutuu hoitosijoille, joille he eivät välttämättä kuulu - eli Tyksiin. Kyseessä ei siis nytkään ollut pelkästään erikoissairaanhoidon ongelma. Osa ruuhkahuippujen potilaista on sellaisia, joita voidaan riittävän tuen turvin hoitaa kotona, palvelutalossa, vanhainkodissa tai hoivaosastolla hoidon tason siitä kärsimättä.
Nyt julkistetussa viisikkokuntien erikoissairaanhoidon yhteistyösuunnitelmassa mainittu sisätautisairaalan "akuutti hoito" ei tarkoita sitä, että viisikkokunnat perustaisivat Tyksin kanssa kilpailevan sairaalan. Aiemmin sovittua hoidon porrastusta ei muuteta ja sisätautisairaalan profiloituminen geriatrisen akuuttihoidon ja kuntoutuksen osaamiskeskuksena sekä sisätautien perustason hoitopaikkana toivon mukaan vahvistuu. Hoidon porrastuksen ideaan liittyy myös se, että sisätautisairaalan hoitopäivämaksun on myös oltava selvästi halvempi kuin Tyksin. Näin ei olisi, mikäli sisätautisairaala alkaisi omia itselleen potilasryhmiä, jotka kuuluvat erityistason erikoissairaanhoitoon. Jatkohoidon tarjoaminen Tyksissä hoidettaville potilaille tulee edelleen olemaan tärkeä osa sisätautisairaalan toimintaa eivätkä nykyiset suunnitelmat muuta tilannetta. Ilmaisu "akuutti sairaala" tarkoittaa siis ennen kaikkea sitä, että erikoissairaanhoidon tarpeen lakatessa potilas voidaan siirtää nopeasti oikealle hoitoportaalle.
Artikkelissa professroi Toivanen antoi myös ymmärtää, että sisätautisairaalan sairaansijoja ollaan vähentämässä. Tällaisia suunnitelmia ei ole. Vanhan kirurgisen sairaalan saneerauksen valmistuttua ortopediseen kuntoutukseen tarkoitettujen sairaansijojen määrä jonkin verran lisääntyy. Lisäksi suunnitteilla on geriatrinen arviointiyksikkö, joka tulee toimimaan erikoissairaanhoitoa ja perusterveydenhuoltoa koordinoivana yhteistyömuotona, missä moniammatillinen työryhmä suunnittelee monenlaista apua tarvitsevan vanhuspotilaan hoidon ja järjestää tarvittaessa sopivan hoitopaikan. Uudella toiminnalla pyritään rikkomaan perinteistä sairaalahoito-avohoitoajattelua ja edistämään "välimuotoisten hoitosijojen" käyttöä. Tällöin palvelut ja sairaanhoito voidaan viedä potilaan kotiympäristöön kuten tehdään tehostetussa kotihoidossa, kotisairaanhoidossa ja kotisairaalatoiminnassa
Edellä olevan perusteella olen vahvasti sitä mieltä, että erikoissairaanhoidon kapasiteettipulaa ei voida ratkaista irrallisena ongelmana, vaan huomattava osa toimenpiteistä tulee kohdistaa perusterveydenhuoltoon ja sosiaalitoimeen. Vain näin voidaan päästä tilanteeseen, jossa ei synny Tyksiä tukkiuttavia ruuhkatilanteita.
Ismo Räihä
ylilääkäri
Turun kaupungin sisätautisairaala
