Suuret ikäluokat
hyvinvoinnin takana
Nykypäivänä tuntuu kuin me "suuret ikäluokat", jotka olemme olleet tuikitarpeelliset Suomelle, olisimme syypäitä kaikkeen.
Isämme olivat sodassa, äitimme kotirintamalla lottina tai tekemässä raskaita miestentöitä pikkutiloilla. Sodan loputtua kannustettiin hankkimaan lapsia (menetettyjen miehien tilalle?) ja turvaamaan tuleva työvoimantarve.
Lapsia tehtiin, peltoja raivattiin, sotavelkoja maksettiin ja oltiin köyhiä. Lapset opetettiin pienestä pitäen työhön.
Jahkailtiin - kuinka kaikki mahtuvat kouluihin ja saavat lukutaidon.
Me 50-vuotiaat muistamme, että makkara ja juusto eivät kuulu joka päivä ruokapöytään. Monot saatiin syksyisin valtiolta. Opittiin tekemään työtä. Ja olemme tehneet, me viisikymppiset olemme vaurastuttaneet Suomen agraarivaltiosta nykyiseksi.
Nyt kun alamme lähestyä eläkeikää alkaa uhkailut eläkkeiden pienentämisestä ja eläkeiän nostosta - jopa 70 vuoteen.
Suomi sijoitti ja majoitti karjalaiset pois sodan jaloista, mutta samaan aikaan ns. ylijäämäväestö (sama määrä) siirtyi siirtolaisiksi, eniten Ruotsiin. Joten siinäkään ei pitäisi olla leuhkimisen aihetta.
Nykynuoria ei ole opetettu työhön, he ovat saaneet kaiken kuin siivellä. Voi vaan kuvitella, millaisia heistä tulee ja ovat, sitten kun me 50-vuotiaat olemme esimerkiksi vanhainkodissa. Minkähänlaista on hoito?
52 vuotias
