Lukijoilta

Tshaikovskikin osasi rymistellä

Pian on jälleen Ruisrockin aika. Oasis on tulossa pääesiintyjäksi. Klassisen musiikin ja rockmusiikin ystävien välillä alkaa kova väittely tapahtuman johdosta, pitäisikö koko tapahtuma lopettaa tyystin vai ansaitseeko se oman paikkansa nykyisessä musiikkikulttuurissa. Jotkut pillastuvat kamalasta räminästä ja jotkut taas puolestaan ihastelevat onnistunutta tapahtumaa unohtumattomana ja nautittavana elämyksenä.

Kuuntelen mielelläni molempia musiikinlajeja ja voin tänään sanoa, että molemmat musiikinlajit ovat olleet jo niin kauan olemassa, että ne ovat tulleet jäädäkseen pysyvästi. Kehitystä ajan mittaan tulee kyllä tapahtumaan, mutta molemmat säilyvät.

Kamalasta räminästä puheen ollen voin sanoa, että osasivat ne kunnon klassisen musiikin säveltäjätkin joskus rymistellä oikein kunnolla; ja jopa vielä rajummin kuin nykyiset rockorkesterit hienoilla elektronisilla soittimillaan.

Otetaanpa vaikka esimerkiksi Tshaikovski ja hänen 1812 alkusoittonsa. Siinä sävellyksessä hän tehostaa suuren sinfoniaorkesterin soitinten avulla aikaan saatua upeaa musiikkia aidoin tykinlaukauksin, joihin yhtyvät Moskovan kirkkojen kirkonkellojen soitto samanaikaisesti.

Vaikka Ruisrockiin tulisi esiintymään millainen rokkimonsteri tahansa, niin se ei saisi nykyisillä hienoilla elektronisilla soittimillaan aikaiseksi aitoja tykinlaukauksia eikä sillä olisi esiintymislavalla käytettävissä nappia, jota painamalla se saisi esityksensä aikana soimaan kaikkien Turun kirkkojen kirkonkellot samanaikaisesti. Onneksi. Sitähän ei nykyihminen ymmärtäisi ollenkaan.

Näin ollen voidaan todeta, että Tshaikovski jyrää tykimmin kuin Oasis.
Pekka Silfver