Julkijuopottelu, huumeet ja väkivallan karkaaminen käsistä ovat selkeitä ilmaisuja siitä, miten välinpitämättömyys on vallannut alaa nyky-yhteiskunnassa niin nuorten kuin vanhempienkin parissa. Yhteiskunnan keinoin poliisivalvontaa lisäämällä katukuvaan saadaan niin haluttaessa kuri ja järjestys palautettua, mutta kun syyt ja synnyt ovat syvemmällä aina perhekulttuuria myöten, tarvitaan myös syvällisempiä toimenpiteitä.
Yleisillä paikoilla juopottelu ja häiriökäyttäytyminen voidaan kieltää järjestyssäännöllä, mutta riittävätkö poliisin resurssit käytännössä kieltojen valvontaan, onkin jo toinen asia. Yhtä kaikki alaikäisten rajatonta riemua toimia miten lystäävät pitää rajoittaa niin, etteivät nuoret maleksi iltaisin ja öisin missä sattuu. Vanhemmilla tulisi olla selkeä vastuu omista lapsistaan ja heidän tekosistaan.
Mihinkään ongelmien siirtoon ei tule myöskään suostua. Keskustan rauhoittuminen ei ole mikään kunniallinen saavutus, jos julkijuopottelu vain siirtyy metsäpoluille vanhusten ja kuntoilijoiden rauhaa häiritsemään. Tai jos nuoriso siirtää häiritsevän kokoontumisensa keskustasta lähiöiden nurkkiin.
Huumausaineet ovat oma vakava työsarkansa. Niille ei tule antaa minkäänlaisia myönnytyksiä, ei myyjille eikä käyttäjille. Eikä ainakaan Turussa, jossa ongelma on muuta maata pahempi.
Yleensäkin huumausaineasiat ovat rankempia juuri vankilapaikkakunnilla. Nuorisoa ei saa jättää yksin heidän kohdatessaan väkivallan, huumeiden ja välinpitämättömyyden maailman. Lapsilla ei pidä leikkiä, vaan tarjota heille tukea silloin kun he joutuvat väärien houkutusten piiriin.
Niin kauan kun kasvatus ei tehoa, pitää kuitenkin uskaltaa käydä turvaamaan yhteiskuntarauhaa viranomaiskeinoin häiriökäyttäytymistä vastaan. Tämä koskee niin nuorten kuin aikuistenkin vastuutonta ja välinpitämätöntä toimintaa. Ellei normaaliyhteiskunta siihen pysty, ovat muut tahot valmiita toimimaan.
Reino Pispanen
apulaisjohtaja
Turun Keskusvankila
