Ikääntyvien työttömyyttä on selvitelty ja tutkittu lähes koko 90-luku lukemattomien työryhmien ja komiteoiden toimesta.
Tavoitteena kaikilla yleensä työttömien tilanteen parantaminen. Viimeisin, ehkä kaikista massiivisin, hanke on Kansallinen Ikäohjelma. Valtioneuvosto teki v. 1997 periaatepäätöksen Kansallisen ikäohjelman toteuttamisesta ikääntyneiden työttömyyttä tutkineen työryhmän suositusten perusteella. Poikkihallinnolliseksi, valtakunnan merkittävimmistä toimijoista koostuvaksi yhteistyöhankkeeksi tarkoitettu hanke on siis ollut vireillä jo aika kauan. Eräiksi hankkeen päätavoitteiksi on ilmoitettu mm. ikääntyvien työttömien työllistymisen parantaminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen.
Kansalliseen ikäohjelmaan osallistujien lista on erittäin pitkä, niin valtionhallintoon kuuluvia kuin muitakin merkittäviä kansallisia tahoja. (Kauppa- ja teollisuusministeriö, keskeiset työmarkkinajärjestöt, Suomen kuntaliitto, Työterveyslaitos, Kansaneläkelaitos, Työeläkelaitosten liitto, jne.).
Päävastuun kokonaisuudesta ilmoitetaan olevan sosiaali- ja terveysministeriöllä, jonka lisäksi työministeriö ja opetusministeriö vastaavat keskeisesti ohjelman toimeenpanosta. Ikäohjelman toteuttamista ohjaa Kansallisen ikäohjelman neuvottelukunta, joka koostuu mukana olevien tahojen edustajista.
Neuvottelukunnan puheenjohtajana toimii sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Markku Lehto ja varapuheenjohtajana työministeriön kansliapäällikkö Pertti Sorsa. Ikäohjelman selonteossa sanotaan vielä että neuvottelukuntaa avustavat ministeriöiden sisäiset työryhmät sekä tiedotuksesta vastaava viestintäjaos.
Mitä hanke tarkoittaa käytännön toimina ja kuka tietää?
Työttömyysluvut lokakuussa 1999 kertovat, että kohderyhmän - johon mm. Kansallisen Ikäohjelma -hankkeen työllisyys- sekä muut pyrkimykset on suunnattu - tilanne on menossa yhä huonompaan suuntaan. Erityisesti suurimmissa kaupungeissa, joissa työttömyys on 18-22 prosentin luokkaa (esim. Turussa n. 18 pros. ja kasvava), valtaosa näistä työttömistä on pitkäaikaistyöttömiä ja ikäluokaltaan juuri 45-55-vuotiaita.
Tällainen tilanne antaa aiheen kysyä erilaisten hankkeiden mm. Kansallisen ikäohjelman tulostavoitteista sekä käytännön toteuttamisesta. Miten hankkeeseen osallistuvat tahot toimivat? (Työvoimatoimiston virkailija ei ollut 15.10.1999 mennessä kuullut Kansallisesta ikäohjelmasta mitään.)
Esitänkin tässä, että Kansallisen Ikäohjelman neuvottelukunnan puheenjohtajat vastaavat kysymykseen: Mitä käytännön toimia on Kansallisen ikäohjelman puitteissa tehty ja mitä ollaan tekemässä? Kuka tekee ja mistä saa tietoa?
Mitä hankkeen puitteissa on tehty Turussa? Tähän kysymykseen antanevat vastauksen hankkeeseen osallistuvat paikalliset tahot.
Työttömyyden myötä elämänotteensa kadottaneiden ihmisten tilannetta ja selviytymisen edellytyksiä tulee ja voidaan parantaa. Se on kansallisen edun nimissä kaikkien yhteiskunnan toimijatahojen velvollisuus.
