Kiireisenä heinäkuisena perjantai-iltapäivänä syyllistyin rikokseen: jätin autoni pysäköintimaksun suorittamatta. Luonnollisen harmistuneena ja huonoa tuuriani kiroten havaitsin pysäköinninvalvojan havainneen rikokseni ja muistaneen minua 200 markan maksumääräyksellä.
Suoritettuani kyseisen maksun, kuvittelin että rikos on osaltani sovitettu, mutta erehdyin. Nyt lähes kolme kuukautta myöhemmin putosi postiluukusta uusi maksumääräys kyseisen rikoksen tiimoilta; pysäköintivirhemaksun korotus 100 markkaa. Ensin kuvittelin unohtaneeni maksaa sakon, mutta tutkittuani tarkemmin korotuslaskua syykin selvisi. Olin maksanut sakkoni päivän liian myöhässä. Siis yhden päivän.
Tästä yhden päivän myöhästymisestä minua siis rangaistiin - ilman erillistä huomautuslaskua - 100 markan korotuksella. Tämänsuuruinen yhden päivän myöhästyskorko 50 prosenttia on relatiivisesti vuosikoroksi muutettuna suuruudeltaan 18 000 prosenttia.
Tällainen vuosikorko varmasti loisi hienon pohjan tuloshakuiselle liiketoiminnalle. Yleisestihän jo 10 prosentin tasolla oleva vuosikorko tyydyttää keskimääräistä yritystä/sijoittajaa. Itse olen aiemmin tutustunut viivästyskorkoihin, joiden vuosikorko on 13- 18 prosentin luokkaa. Valitettavasti vain Suomen korkolakikaan ei tunne tällaista 18 000 prosentin vuotuista viivästyskorkoa.
Tiedusteltuani asiasta pysäköinninvalvonnan toimistosta, tylyyn tapaan minulle ilmoitettiin, että koska alkuperäisessä maksu-määräyksessä on maksamattajättämisen seuraukset ilmoitettu, enkä ole 7 vrk:n. kuluessa rikoksestani toiminut edellytetyllä tavalla, maksu on aiheellinen. Lisäksi virkailija ilmoitti olevan yhdentekevää onko maksu myöhässä päivän tai kuukausia. Kaikkien myöhästyneiden katsotaan olevan todennäköisiä maksun kokonaan suorittamatta jättäviä, ja heitä kohdellaan sen mukaisesti. Näin siis minut tuomittiin potentiaaliseksi maksun suorittamatta jättäväksi kolme kuukautta siitä kun olin maksun suorittanut.
Kiitos. Arvostukseni ammattikuntaanne kohtaan lisääntyi taas aimo harppauksin.
Asia numero 518631
