Vaikka meillä kuinka ihaillaan nuoruutta ja dynaamisuutta, emme mahda sille mitään, että ikääntyvien ihmisten osuus väestöstä kasvaa koko ajan. Meiltä on jäänyt huomaamatta myös se, että eläkeiän vuosikymmenet voidaan jakaa eri jaksoihin.
Aikaisemmin työelämä kulutti ihmisiä niin, että he työssäkäynnin lopettaessaan ja eläkkeelle siirtyessään tunsivat myös voimiensa loppuneen. Työ on keventynyt ja terveys kohentunut, mikä pidentää eläkkeellä olon vuosia ja tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia erilaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin. Vaikka moni on tuntenut uupumusta eläkeiän kynnyksellä, niin jo muutaman kuukauden "vapaus" on tuonut voimat takaisin.
Tällainen virkeiden eläkeläisten joukko on tärkeä vaikuttajaryhmä, jonka tulisi osallistua aikaisempaa laajemmin myös poliittiseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan. Se tosiasia, että yli 65-vuotiaita ollaan mielellään siirtämässä pois erilaisista luottamustehtävistä, on ristiriidassa parantuneen toimintakyvyn, lisääntyneen vapaa-ajan ja kertyneen ammattitaidon kanssa. Huolestuttavinta asiassa on se, että iäkkäiden ihmisten taidot ja tiedot sekä halu perehtyä asioihin jäävät usein hyödyntämättä.
Iäkkäillä ja nuorilla on yhteiskunnassa eri vaikuttamisväylät. Vanhat käyttävät pääosin perinteisiä kanavia, he ovat tottuneet äänestämään ja vaikuttamaan poliitikkojen kautta. Nuoret puolestaan pyrkivät saamaan mielipiteensä kuuluviin kansanliikkeissä, yleisönosastokirjoituksissa sekä internetin keskusteluryhmien kautta.
Ennusteiden mukaan seuraava vuosisata on vanhusten aikaa. Toivotaan, että ennusteet toteutuvat. Sehän olisi merkki hyvinvoinnin tasaisemmasta jakautumisesta. Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa pidetään hyvin tärkeänä sitä, että julkiset palvelut kohdistetaan kaikille. Näin halutaan turvata kaikille mahdollisimman pitkälle tasavertaiset elämän edellytykset ja lähtökohdat.
Mutta miten käy silloin, jos iäkkäät ihmiset siirretään pois päätöksenteon keskipisteestä? Vanhemmat ovat perinteisesti olleet tiedon ja elämänkokemuksen välittäjiä. Tänä päivänä yli 65-vuotiaat niputetaan yhtenäiseksi ryhmäksi ja passiiviväestöksi. Tällainen mielikuva vastaa huonosti todellisuutta.
Yhteiskunnallisesta päätöksenteosta romantiikka on kaukana, mikä näkyy muun muassa eläkeläisten ankarammassa verotuksessa palkansaajiin verrattuna. Eläkeläisten aktivoiminen ja hyödyntäminen päätöksenteossa on haaste myös turkulaiselle kunnallispolitiikalle.
Riittävien vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi nykyisten poliittisten perusyhdistysten rinnalle on perustettava eläkkeellä olevien yhdistyksiä, joilla olisi tärkeä merkitys myös julkisten palvelujen laadun kannalta. Itse olen mukana perustamassa tällaista eläkkeellä olevien yhdistystä, jonka järjestäytymiskokouksesta kerromme lisää lähiaikoina.
Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen varajäsen (kok).
