Lukiot siirtyivät viitisen vuotta sitten luokattomaan järjestelmään käytännössä koko Suomessa. Toiveet olivat korkealla: lukiolaiset voivat opiskella entistä yksilöllisemmin ja itsenäisemmin. Ajateltiin, että lukion suoritusaika voisi vaihdella 2-4 vuoteen oppilaan edellytysten mukaan. Vanha luokallinen lukio oli valmis haudattavaksi.
Miten uudistus on toteutunut? Itseohjautuvat ja kypsät nuoret todennäköisesti viihtyvät hyvin ja onnistuvat luovimaan nokkelasti kurssiviidakossa. Tosin näistäkään tuskin kukaan suorittaa lukion alle kolmessa vuodessa.
Miten käy murrosikäänsä kuohuvien, epävarmojen ja kömpelöiden, yksilöllistä ohjausta tarvitsevien? Näyttää siltä, ettei lukioissa aina riitä kärsivällisyys heidän tarpeidensa huomioonottamiseen. Kun henkilökohtainen opettajan ja oppilaan välinen kosketus jää ohueksi, lisääntyy oppilaan mahdollisuus pudota pois koko opiskelusta.
Kaikki lukiolaiset eivät ole valmiita aikuismaiseen opiskelutapaan. Lukiossakin opetus tulisi vielä ymmärtää kasvatuksena, jossa aikuisen ja nuoren vuorovaikutus on keskeistä. Koko opettajakunnan tulisi entistä selkeämmin ottaa vastuu myös yksilökohtaisesta ohjauksesta.
Monet luokattoman lukion hyvät periaatteet on myös kuluneiden vuosien aikana unohdettu. Eräät Turunkin lukiot kieltävät avoimesti opiskelijoita tekemästä nelivuotisia opintosuunnitelmia. Erilaisin lukiokohtaisin vaatimuksin ja säännöksin on pyritty tukkimaan yksilöllisiä etenemisteitä, jos niitten on nähty hidastavan kolmivuotista opiskelua.
Turun lukiot ovat viime vuosina pitäneet kunnia-asianaan erikoistumista. Ainakin puolet suomenkielisistä päivälukioista työskentelee "erityistehtävän" parissa. Hoitaako muutaman vuoden päästä enää mikään lukio "yleistehtävää"? Entä uskaltaisiko joku lukio erikoistua luokalliseksi lukioksi?
Ikuinen opiskelija
