Aukian tervetulleet teesit
Viime sunnuntain Turun Sanomissa oli veronmaksajille mukavaa luettavaa. Koko sivun lehtiartikkelissa Kyllästetty mies kulttuuritoimenjohtaja Markku Aukia antoi tulla täyslaidallisen kaupungin kulttuuritoimen rahavirroista, esityksen menojen supistamisesta ja varojen uudelleen kohdentamisesta.
Kulttuuritoimenjohtajalla näyttää olevan laaja-alainen näkemys ja kokemus niin kulttuuri- kuin talousasioissakin. Hän ei ryhdy arvostelemaan eikä osoittelemaan tuhlareita vaan esittää konkreettisia toimenpiteitä menojen hillitsemiseksi. Hän pystyy esittämään kokonaisuuksia ratkaisuiksi, joita luulisi olevan helppo myös lautakunnan jäsenten kannattaa. Kulttuuritoimenjohtajalla on myös selkeä kanta siitä mihin säästyneet varat tulisi ohjata.
Aukia esittää aivan oikein säästöjen suuntaamista mm. lasten ja nuorten kulttuurikasvatuksen tehostamiseen. Kärkituotteiden laadun kohottamiseen ja markkinoinnin tehostamiseen.
Lasten ja nuorten kulttuurikasvatuksen tehostaminen on ensisijaisen tärkeä laadun ja markkinoinnin rinnalla.
Lasten ja nuorten kulttuurikasvatus on sinänsä satsaus markkinointiin. Heidänhän pitäisi olla tulevaisuudessa yhä lisääntyvän vapaa-ajan myötä kulttuurin suurkuluttajia.
Mutta jos elämä Turussa jatkuu tämän päivän malliin, ei tulevaisuudessa pidetä kulttuurina muuta kuin kaljanjuontia ja pillereiden pureskelemista. Ja niille riittää kysyntää ilman markkinointiakin.
Lautakunnan puheenjohtajan ja muiden kulttuurilaitosten johtajien suhtautuminen (TS 19.10.) Aukian esityksiin tyrmistyttää.
Entisenä työmarkkinajohtajana Voitto Ranne näkee Aukian esityksessä p - - ja seinillä. Puheenjohtaja tokaisee, ettei hän ainakaan ryhdy irtisanomisiin.
Aukian esityksessä ei ole sanakaan henkilöstösupistuksista. Henkilöstösupistukset ovat eri asia kuin tulospalkkaus, josta Aukia puhuu. Ja sen uskon puheenjohtajankin ymmärtävän, jos niin haluaa.
Muiden kulttuurilaitosten johtajien suhtautuminen tuntuu olevan lähinnä pelkoa siitä, että joutuvat tulemaan ulos kammioistaan, tekemään ulospäin suuntautuvaa työtä ja perustelemaan työntekijöilleen talouselämän realiteetteja.
Mielestäni kaupungin päättäjät ovat aikoinaan onnistuneet hyvin kulttuuritoimenjohtajan valinnassa.
Mutta sopii kysyä olemmeko me äänestäjät valinneet järkevien ja taloudellisten päätösten tekijöiksi itseriittoisia ja yhteistyökyvyttömiä ihmisiä.
Tosin mehän olemme valinneet vain kaupunginvaltuuston ja se taas meille tuhlailevia ja taitamattomia lautakuntia.
Olisi muuten terveellistä julkaista niiden lautakuntien jäsenten nimet, jotka vastuuttomasti vuodesta toiseen ylittävät valtuuston hyväksymän vuosibudjetin.
Eine Pulju-Helistö
