Tavallinen työmatka Turun keskustan läpi perjantaina 1.10:
Uudenmaankadun ja Itäisen pitkänkadun risteys klo 8.30. Uudenmaankatua keskustan suuntaan meneville vihreä valo, autot liikkuvat jo, oikealta kaartaa nainen kahden lapsen kanssa autollaan ja kääntyy Helsingin suuntaan. Ei ilmeisesti edes huomannut meitä muita koska oli syventynyt kännykkäpuheluunsa enemmän kuin liikenteeseen.
Aninkaistenkadun liikennevalot Aninkaisten sillan juuressa klo 8.40. Punaiset valot syttyvät ja pysäytän autoni. Vihreät syttyvät jalankulkijoille jotka lähtevät liikkeelle mutta joutuvat pysähtymään äkkiä koska ohitseni sillalle ajaa reilusti kiihdyttävä puoliperävaunullinen rekka.
Liikennevalot Tampereentien alussa klo 8.43. Autoille palaa vihreä valo, kiihdytän autoani ja näen vilahduksen silmänurkassani, hätäjarrutus ja punaisia valoja vasten pyöräillyt naishenkilö selviää hengissä ja jatkaa taakseen katsomatta matkaansa vasten toisia punaisia valoja.
Liikennevalot Tampereen valtatien ja Markulantien risteyksessä klo 8.46. Vihreät valot ovat palaneet jo jonkun aikaa. Minä ja muut valoissa seisoneet emme pääse liikkeelle koska tien tukkii punaisia päin Markulantieltä tuleva täysperävaunullinen rekka, tankkiauto ja niiden perään liimautuneet kaksi paketti- ja henkilöautoa.
Varusmestarintie Runosmäessä klo 8.50. Vasemmalta kerrostalon parkkipaikalta nurmikon halki eteeni pyöräilee nuori neito, joka ei huomaa autoani, joten jarrutan ja soitan kevyesti äänimerkkiä. Tyttö katsoo hämmästyneenä, nostaa oikean kätensä ja näyttää keskisormeaan.
Tämä ei ikävä kyllä ollut poikkeus, vaan jokapäiväinen matkakertomus siitä mihin kaupungilla kulkevat joutuvat.
Kimmo Virtanen
