Lukijoilta

Kirkon kulmalta 18.7.1999/
Olavi Koivukoski:
Luostarien lumous

Käynti vanhoissa ortodoksiluostareissa on elämys. Lintula, Uusi Valamo, Valamo, Konevitsa ovat nimiä, jotka kiehtovat. Luostarien yllä lepää sadunhohtoinen tunnelma, tarunomainen, vuosisatainen hämärä.

Luostarien syntyminen, niitten kasvaminen ja kehittyminen on kuitenkin kaukana saduista ja taruista. Elämä niissä on ollut kovaa, ankaraa kilvoittelua, jatkuvaa rakentamista tuhojen jälkeen.

Kun pyhittäjäisät Sergei ja Herman joskus satoja vuosia sitten perustivat Valamon saarelle luostarin - jos se nyt sitten perustettiin, ehkä se vain syntyi - he eivät voineet aavistaa, kuinka kauaskantoinen heidän elämäntyönsä oli.

Luostari hävitettiin kerta toisensa jälkeen, mutta se nousi kuin Fenix-lintu tuhkasta yhä uudelleen.

Tällä hetkellä odotetaan jälleen uutta Fenix-lintua, sillä rappio on syvä. Upeitten maalausten ja ikonien kauneus on vain hämärästi aavistettavissa.

Varhainen aamupalvelus on jotakin ennen kokematonta. Hämärässä Herran huoneessa tuohukset palavat, tuoksuva suitsutussavu leijailee, pappi lukee hiljaisella äänellä psalmeja, seurakunta, munkit, luostarin asukkaat tekevät ristinmerkkejä, kumartavat, polvistuvat ja suutelevat ikonia, taivaan ikkunaa. He ovat kokosydämisesti mukana palveluksessa. Näin on jatkunut satoja vuosia ja näin tulee jatkumaan edelleenkin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Luostari puhuttelee, jos kävijä vain tahtoo kuunnella. Täällä voi aistia arkielämästä poikkeavan erilaisuuden, Jumalan läsnäolon. Luostari on hiljaisuuden, rauhan ja rukouksen keskus, jossa ahdistunut ja vaivattu ihminen saa pienen hetken levätä.

Tästä on vain lyhyt askel hiljaisuuden retriitteihin, joita viime aikoina ovat monet luterilaiset seurakunnat ruvenneet järjestämään.

Me elämme meluisassa, kiireisessä ja tuloksia vaativassa maailmassa, jossa ihmiset ovat uupuneita, rasittuneita ja neuvottomia. Tällaisille ihmisille - ovat he sitten vaativissa johtotehtävissä, liikemaailman palveluksessa, järjestysvallan edustajia, ylivelkaantuneita tai työttömiä - hiljaisuuden retriitti ojentaa auttavan kätensä. Uupunut ihminen saa levon ja virkistyy.

"Levätkää vähän - armon varassa - läsnäolon salaisuutta kuunnellen."
Kirjoittaja on Mikaelin srk:n lähetystyön toimikunnan jäsen.