Lukijoilta

Ovatko poliitikot lasten asialla?

Voisiko olla muutakin perhepolitiikkaa kuin aikuisväestön itsekkäiden etujen ajaminen lasten kustannuksella?

Adoptio-oikeuden laajentamisen puolesta puhujien pitäisi eläytyä hetkeksi lapsen asemaan. Sinulta puuttuu toinen vanhemmista, olet ulkoisesti erilainen kuin "vanhempasi" tai he ovat samaa sukupuolta.

Jo tarhaikäinen lapsi, kouluikäisistä puhumattakaaan, osaa asettaa ikäviä kysymyksiä ja olla ymmärtämättömyyttään melkoisen julma taustaltaan poikkeavalle kaverille. Yksinäisellä, orvolla, adoptoidulla ja erilaisella lapsella on elinikäinen taakka kannettavanaan.

Hän ei pääse erilaisuuttaan pakoon, vaan törmää tämän tästä siitä muistuttaviin asioihin, kuten isänpäivään, äitienpäivään ja sukulaisiin.

Lapsi kokee tulleensa biologisen / -sten vanhempiensa hylkäämäksi tavalla tai toisella, eikä rakastava ja aineellisesti hyvä koti voi tätä primääriä tunnekytköstä tukahduttaa.

Panostakaa ja edistäkää kummilapsimahdollisuutta lapsettomille ja lapsirakkaille. Maassamme on lukemattomia yksinäisiä lapsia, joiden vanhemmilla ei ole riittävästi aikaa, rahaa tai voimia lapsilleen. Kummeille olisi sekä taloudellista että sosiaalista kysyntää lasten ja perheiden henkisen hyvinvoinnin edistäjänä.

Eduskuntaan pyrkivien pienten lasten vanhempien urapriorisointi paljastaa kansalaisille puolueiden todellisen arvomailman. Kuka tervejärkinen perhe äänestäisi edunvalvojakseen vanhempia, jotka eivät edes itse välitä hoitaa lapsiaan. He eivät suurituloisuudestaan huolimatta ole valmiita luopumaan lapsilisistään vähävaraisimpien hyväksi.

Mistä löytyy uskottavia ja eduskuntakelpoisia ehdokkaita lapsista välittäville äänestäjille?
Äänestäjä