Lukijoilta

Mahdollisuus hyvään elämään

TS/Mia Zablosky<br />Kirjoittajien mukaan lapsi elää kolmen ensimmäisen elinvuotensa aikana oppimisensa ja maailmaan tutustumisensa intensiivisintä ja kiihkeintä aikaa.
TS/Mia Zablosky
Kirjoittajien mukaan lapsi elää kolmen ensimmäisen elinvuotensa aikana oppimisensa ja maailmaan tutustumisensa intensiivisintä ja kiihkeintä aikaa.

Lasten maailmaan ja oppimiseen perehtyneet suomalaiset tutkijat ovat huolissaan kaikkein pienimpien lasten julkisen varhaiskasvatuksen tasosta ja sen kehittämisestä.

Pikkulapsi-ikää pidetään yleisesti nopeasti ohikiitävänä aikana, jota aikuisen muistikaan ei enää tavoita. Useimpien ihmisten muistikuvat lapsuudesta alkavat noin kolmen vuoden iästä. Tämän takia pienen lapsen asiat on helppo unohtaa yhteiskunnallisissa päätöksissä.

Kuitenkin lapsuudessa - mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä vahvemmin - aika ja paikka on tässä ja nyt.

Tämä on riittävä perusta sille, että lapsen kasvuympäristön on oltava niin korkeatasoinen, että lapsi saa mahdollisuuden hyvään elämään. Kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana lapsi elää oppimisensa ja maailmaan tutustumisensa intensiivisintä ja kiihkeintä aikaa. Hänen käsityksensä omasta minuudesta ja suhteista toisiin ihmisiin saa perustansa.

Valveillaoloaikansa pieni lapsi tutkii, kokeilee, ihmettelee, leikkii, kommunikoi kielellisesti ja ei-kielellisesti, liikkuu, pyrkii yhteisiin leikkeihin ja toimiin toisten lasten ja aikuisten kanssa samalla, kun hän haluaa myös toteuttaa yksilöllisiä aikomuksiaan ja tarttua itseään kiinnostaviin asioihin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kaiken tämän huomaaminen, mahdollistaminen, tukeminen ja edistäminen on sitä monipuolista varhaiskasvatusta, jota alle kolmivuotiaiden kohdalla on todella tärkeä korostaa.

Me olemme varhaiskasvatusikäisten tutkijoina iloisia siitä, että sosiaali- ja terveysministeriö on ollut edelläkävijä pienten lasten asiassa asettaessaan varhaiskasvatustyöryhmän kartoittamaan varhaiskasvatuksen tilaa ja suuntaamaan sen tulevaisuutta.

Työryhmän kevään lopulla valmistunut muistio on viimeaikoina ollut lausunnolla eri instansseissa. Mekin haluamme lausua raportista edellä kerrottuun vedoten omat mielipiteemme.

Pienten lasten ryhmäkoolla tulee päiväkodeissa ehdottomasti olla yläraja, kuten työryhmä on ehdottanut. Säätelyn puuttuessa ryhmäkoot ovat viime vuosina yleisesti kasvaneet aivan liian suuriksi.

Aikuisten ja lasten välinen suhdeluku tulee määritellä erikseen alle 18 kuukauden ikäisille. Lapsille tulee taata kiinteät ihmissuhteet siten, että päiväkotiryhmän aikuiset ovat paikalla säännöllisesti ja mahdollisimman pysyvästi.

Luotettavan ja turvallisen aikuisen merkitys korostuu erityisesti varhaislapsuudessa. Tärkeä on myös sellaisen aikuisen merkitys, joka pystyy tukemaan lasta hänen oppimisessaan. Kiinteä lapsiryhmä ja pysyvät aikuissuhteet tukevat lasten toiminnallisia pyrkimyksiä, sosiaalisia suhteita ja varhaista oppimista.

Pienten lasten päiväkotitilojen suunnitteluun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Pienimmät lapset ovat liikkuvimmillaan ja kuitenkin heille usein varataan pienimmät tilat. Tilasuunnittelu ja ryhmäkoko vaikuttavat myös lasten sairastavuuteen.

Pienimmät lapset tarvitsevat parhaat kasvattajat. Pienen lapsen kasvun tukemisen kulmakivet ovat päivähoidossa kasvattajat, leikkitoverit, ympäristön riittävä tila ja virikkeellisyys sekä hyvin organisoitu päivärytmi.

Työryhmän esitys siitä, että puolet kasvatushenkilöstöstä olisi lastentarhanopettajakoulutuksen saaneita on perusteltu. Vähintään yhdellä työntekijällä myös pienten lasten ryhmässä tulee olla lastentarhanopettajatutkinto tai muu vastaava koulutus.

Peruskoulutukselle annetun arvon lisäksi on todella myönteistä, että varhaiskasvatustyöryhmä on kiinnittänyt huomiota varhaiskasvatuksen henkilöstön tällä hetkellä puutteelliseen täydennyskoulutukseen. Täydennyskoulutus tulee saattaa pakolliseksi ja kuntia velvoittavaksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Erityisesti alle kolmivuotiaiden henkilöstölle on tarjolla paljon uutta tutkimustietoa lapsen kehityksestä ensimmäisinä ikävuosina. Aivotutkimus osoittaa muun muassa, että ihmisen hermosto kypsyy neljään ikävuoteen mennessä.

Esimerkiksi luku- ja kirjoitusvaikeuksien ehkäisy tulisi aloittaa nykyistä aikaisemmin.

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan lasten oppimisvaikeuksien ennusmerkkejä on havaittavissa jo lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana.

Tutkittu tieto tulisi hyödyntää myös päätöksenteossa. Nyt kunnat säästävät lyhytnäköisesti karsimalla pienimpien lasten palveluista.

Pienissä lapsissa meillä on kuitenkin tulevaisuus. Heidän laadukkaaseen opettamiseensa ja kasvattamiseensa meillä on oltava varaa. Sosiaali- ja terveysministeriön varhaiskasvatustyöryhmän esitykset tulee mitä pikimmin saattaa täytäntöön. Suomessa tarvitaan myös yleisempää laajaa keskustelua yhteiskunnan lapsipolitiikasta.
Aili Helenius, yhteiskuntatieteiden tohtori, Oulun yliopisto
Kirsti Karila, kasvatustieteiden tohtori, Tampereen yliopisto
Hilkka Munter, yhteiskuntatieteiden lisensiaatti, Jyväskylän yliopisto
Pirkko Mäntynen, kasvatustieteiden tohtori, Joensuun yliopisto
Helena Sirén-Tiusanen, filosofian tohtori, Jyväskylä