Turulla on strategia. Strategia-sanan tarkka käännös on taito voittaa sota. Ei siis sotataito tai sodankäyntitaito, vaan nimenomaan taito voittaa sota. Kaikki strategiat eivät kuitenkaan johda voittoon. Toivottavasti Turku-strategia sen tekee.
Muutamia vuosia sitten meillä oli kuntasuunnitelma. Siinä suunniteltiin kaupungin toimia viideksi vuodeksi eteenpäin. Se paperi oli kuitenkin enemmän teoreettinen kuin käytännön toimiin johdatteleva. Sitten tulivat PTS ja KTS (pitkän ja keskipitkän tähtäyksen suunnitelmat).
PTS:ssa mentiin myös ajassa viisi vuotta eteenpäin. Siinä paperissa oli tärkeää, että joka vuosi keksittiin lisää toimintamuotoja ja rahankäyttötarkoituksia sekä vaadittiin lisää tiloja ja henkilökuntaa - näin haluttiin osoittaa, että laitos on kehityksessä mukana. Mitä komeammat olivat luvut, sitä uljaammalta näytti meno.
Nyt on vanhojen suunnitelmien aika ohi, on uudet ajat ja on Turku-strategia. Se kattaa vuodet 1998 - 2000 ja se hyväksyttiin valtuustossa kesällä 1997. Turku-strategiaa on tehty lukuisissa työryhmissä.
Lisäksi kullakin hallintokunnalla on omat strategiansa, joita myös on valmisteltu monissa työryhmissä. Virkamiesten hyllyt notkuvat eriasteisista muistioista, mietinnöistä, väli- ja loppuraporteista. Painopistealueet on määritelty ja tahtotilat kartoitettu. (Tahtotila - kamala sana. Joskus ihmettelen, mikä minun tahtotilani mahtaa olla, vai olenko jäänyt sellaisesta kokonaan paitsi.)
Strategiaa on nyt noudatettu kaksi vuotta. Ne ovat, käsittääkseni, menneet kohtalaisen hyvin suunnitelmien mukaisesti. Kohta alkaa kolmas vuosi, viimeinen ja ratkaiseva. Sen jälkeen nähdään onko strategia toteutunut, ollaanko sodassa voiton puolella.
Nyt on kuitenkin, ikävä kyllä ilmennyt vaikeuksia, koska kaupungin taloudellinen tilanne on oleellisesti huonontunut. Hallintovirkamies kuvaa nykytilannetta sanomalla: "taloudenpito on minimoitava, koska kiinniotettavaa on". Kansankielellä sama asia ilmaistaisiin "suu on pantava säkkiä myöten, koska rahat on loppu".
Turku-strategia on kunnianhimoinen tavoite. Sen tekemiseen on uhrattu kosolti energiaa. Siinä on paljon kaunista mutta osittain vaikeaselkoista terminologiaa (elämänikäinen oppimisjärjestelmä, elämänhallinnan tukeminen jne.). Jatko-osassa (kai sellainen tulee) vuodesta 2001 eteenpäin, toivoisi olevan vähemmän teoriaa ja enemmän konkretiaa.
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Turun Kaupungin kirjastotoimen johtaja.
