EU-vaalit eivät innostaneet kansaa

Kierrellessämme katuja ja toreja kampanjoimassa EU-vaaleja kohtasimme mielenkiinnottomuutta, tietämättömyyttä ja suoranaista kielteisyyttä. Sitä vastoin lehdistö suoritti tehtävänsä erinomaisesti. Monella paikkakunnalla paikallislehti teki oma-aloitteisesti haastattelun.

Turussa Turun Sanomat toimi esimerkillisesti julkaistessaan EU:ta käsittelevän artikkelisarjan; toimittajilla oli myös valmiudet ehdokkaitten lausuntojen raportointiin ja välittämään äänestäjille heidän äänestyskehoituksensa. Siksi uskoin, että vaaleihin kohdistuva kiinnostus kaikesta huolimatta olisi ollut suurempi kuin se, mitä äänestysprosentti osoitti.

Ylivaltiollisella tasolla toimiva demokratia on ilmeisen vaikea asia. Osallistuminen vaaleihin on laantunut siitä huolimatta, että EU-parlamentin valta ajan myötä on laajentunut. Ei voitane puhua mistään todellisesta kiinnostuksesta ennen kuin on olemassa toimivia ylivaltiollisia puolueita, joiden puolueohjelmat ovat niin selkeitä, että valitsijat pystyvät päättelemään minkä puolesta tai mitä vastaan he äänestävät.

Siihen pisteeseen on kuitenkin vielä pitkä matka. Jospin ei esimerkiksi halunnut yhtyä Blairin ja Schröderin vaaleja edeltäneeseen julistukseen. Kyseinen julistus oli sitä paitsi aivan liian yleinen kelvatakseen
EU-vaaliohjelmaksi.

Vihreiden suosio on myös ymmärrettävissä sitä taustaa
vasten, että heidän viestinsä oli melko selkeä. Siinä ilmaistiin se, mitä toivotaan saavutettavan, tavalla joka oli useiden maiden valitsijoiden ymmärrettävissä.

Ruotsin vasemmistopuolue selvisi hyvin osoittaessaan EU:ta ja etenkin EMUa riskitekijänä valtiota kohtaan. Suomessa Vasemmistoliitto ei voinut, eikä tahtonutkaan ajaa samanlaista linjaa. Puoluehan oli jo sitoutunut hallitusyhteistyön myötä.

EU-parlamentin käyttäminen työllisyyttä ja sosiaalista turvaa edistävänä elimenä osoittautui kuitenkin liian vaikeaksi tehtäväksi, jotta se olisi voinut onnistua.
Jan Otto Andersson
Kansainvälisen talouden dosentti