Kirjoittajavieras-kolumni
Ismo Seivästö:
Presidenttiä
valitsemaan

Kesäkauden mentyä maamme valmistautuu Eu-puheenjohtajuuden ohella valitsemaan uutta presidenttiä. Hän tulee toimimaan uuden perustuslain ollessa voimassa.

Suurista puolueista vain Sdp löi kantansa lukkoon ennen kesälomia. Demarit avasivat pelin omalla tavallaan ja antoivat muille suurille reagointiaikaa ja tilaa.

Avaaja ei aina ole automaattisesti etulyöntiasemassa. Tilanne Euroopassa, diplomatiassa ja pakolaisvirroissa muuttuu nyt tiuhaan tahtiin. Tässä myllerryksessä Suomi ja presidenttimme on noussut tärkeään rooliin. Siinä on mahdollisuuksia, mutta myös todella suuria haasteita.

Istuva presidentti kaipaakin kaiken tuen myös siinä tapauksessa, että solmun avaamisessa tulee vielä vaikeuksia. Silti Suomen on, Kekkosen neuvoa muistaen, oltava enemmän lääkärin kuin tuomarin roolissa. Lääkäriä tarvitaan, jotta aikanaan sitten tuomaritkin voivat toimia.

Ihmisoikeudethan eivät ole vain maan sisäisiä asioita. Niiden loukkaaminen ei valitettavasti ole ollut vierasta eurooppalaisellakaan maaperällä. Onhan köyhyysrajan alapuolella eläminenkin loukkaavaa ihmisarvoa ajatellen. Sodan ja karkotusten keskellä tulee rauhantekijöiden ottaa myös hallittuja riskejä.

Sillanrakentajia tarvitaan edelleen, vaikka kylmän sodan perusasetelma onkin muuttunut ideologisten rajojen murruttua. Taloudelliset kuilut ovat sen sijaan kärjistyneet niin valtioiden välillä kuin sisälläkin.

Euroopassa tapahtuu siis uudelleenryhmittymistä. Syksy näyttää, tapahtuuko kotimaisessa politiikassakin samaa. Vasemmalla demareita ja vasemmistoliittolaisia erottanut juopa on hiljalleen umpeutumassa. Kommunismihan on Euroopasta lähes poistunut ja maamme vasemmisto lähtenee yhdellä ehdokkaalla presidentinvaaleihin.

Mitä tämä viestittää ulospäin? Karkottaako entisten kommunistien varaukseton tuki demareille äänestäjiä etsimään muita vaihtoehtoja vaikkapa Rkp:n suunnalta? Mitä käytännössä merkitsevät Sdp:n puoluekokouksen tekemät tarkistukset? Miten uusi periaateohjelma näkyy käytännön hallitustyöskentelyssä ja tupo-pöydässä? Kuuluuko työttömän ja syrjäytetyn ääni?

Valitsijan kannalta on toivottavaa, että keskusta-oikeistonkin pääpuolueet, keskusta ja kokoomus kykenevät samanlaiseen linnarauhaan kuin vasemman laidan ryhmät. Näiden kahden suuren välejä hiertäneitä menneisyyden luurankoja ei enää kannata kalistella. Aika on muuttunut, Suomi on muuttunut ja ennen kaikkea Eurooppa on muuttunut paljon Paasikiven ja Kekkosen päivistä. Tässä muutoksessa olemme olleet, mm. Etykin välityksellä, mukana.

Vaaleihin on saatava kautta linjan rakentava henki ja äänestäjillä on oikeus tietää vivahde-erojen lisäksi myös ehdokkaiden linjojen eroavuudet esim. Nato- ja muissa kysymyksissä. Onhan tulevakin presidentti ulkopolitiikan yksi toimija eikä vain maatalousnäyttelyiden avaaja.

Selkeydellä ja läheisyydellä on oma merkityksensä myös äänestysaktiivisuuteen. Valitaanpa sitten kuka tahansa presidentiksi, säilyköön yhteisessä päätöksenteossa halu ratkaista kansaamme ja maanosaamme kiusaavat työttömyyden ja syrjäytymisen ongelmat hyvällä yhteistyöllä.
Kirjoittaja on kaarinalainen kansanedustaja (krist).