Kolmas vaihtoehto tarpeen
Turun jätevedenpuhdistamon uudistushankkeessa on otettu viime päivinä näkyvästi kantaa Kakolan kallioon rakentamista vastaan. Käytännössä vanhan saneeraamisen puolesta, koska muut esille nostetut vaihtoehdot näyttävät karsiutuvan pois.
Tuntuu, että keskustelu on toisinaan värittynyt turhankin tunnepitoisilla mielikuvilla. On mm. paheksuttu sitä, että puhdistamoa oltaisiin siirtämässä kohti ydinkeskustaa. Paikan tuntevat tietävät kuitenkin, että ainoat näkyvät osat, toimistorakennus ja paljon puhuttu poistoilmapiippu, tulisivat kauppatorilta katsoen jokseenkin tarkkaan samalle etäisyydelle kuin nykyinen puhdistamo.
Piipusta puheen ollen, mäellähän seisoi aina 1980-luvulle saakka Kakolan korkea, vanha ja mustunut savupiippu, eikä tuolloin kukaan kokenut sen pilaavan kaupungin ilmettä ja profiilia.
On myös kauhisteltu, että kallion uumeniin näkymättömiin ja kuulumattomiin rakennettu luolasto pilaisi koko mäen ja alueen. Siinä tapauksessa se olisi varsin pitkälle pilattu jo aikaisempien louhijoiden toimesta. Kakolan alitsehan kulkee suuri itäisen puolen siirtoviemäri sekä kaukolämpöputki huoltotunneleineen ja Hansakadun kulkuaukkoineen. Onko niiden läsnäolo häirinnyt ketään?
Kakolanmäen ympäristöä on kuvattu voimakkaasti kehittyväksi kaupunginosaksi. Jos nykyinen avorakenteinen puhdistamo saneerataan, ei kaasujen kokoamiseen ja käsittelyyn ole mahdollisuuksia. Niinpä kesäisin vallitsevien läntisten tuulien kuljettama hajuhaitta tulisi olemaan jatkossakin tuttu Portsan suunnan ja Kakolanmäen ympäristön asukkaille. Asiantuntijat eivät ole luvanneet tuon haitan poistumista, maallikot ovat.
Aatos on lennellyt varsin irtonaisesti maalailtaessa mäen käyttömahdollisuuksia. Siinä on edelleen rajoituksensa. Lähes koko Kakolanmäkeä pitää hallussaan vankeinhoitolaitos, joka tiettävästi on suunnittelemassa rakennuksiensa mittavia peruskorjauksia, eikä suinkaan lähtemistä muualle.
Tuskin museovirastokaan suostuu purkamaan kyseisten alueiden ja rakennuksien suojelupäätöksiä. Suojeltavat alueet on määritelty merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ja arkkitehtoniseksi kokonaisuudeksi.
Etenkin joen itäpuolella asuvat ovat yrittäneet luoda virheellistä vaikutelmaa, jonka mukaan puhdistamon saneeraaminen nykysijoilleen olisi vaivattomin ratkaisu, koska sen suhteen ei ole vastustusta, eikä valitusten aiheuttamaa viiveen riskiä.
Jo hankkeen varhaisessa ympäristövaikutusten arviointivaiheessa puhdistamon lähialueiden asuntoyhtiöiden, noin 1 250 taloutta, asukkaat ilmaisivat kielteisen kantansa vanhan puhdistamon saneerausvaihtoehtoon. Sen jälkeen valmistunut kompostointilaitos on selvästi lisännyt kriittisyyttä.
Voimakasta vastustusta siis on. Tämä on syytä panna merkille usein peräänkuulutetun kansalaismielipiteen ja demokratian toteutumista punnittaessa.
Kolmas paikka hakuun
