Lukijoilta

Derjabin teki sen taas

Lehtikuva<br />&quot;Aina kun Suomen lehdistö tarvitsee uskon vahvistusta siitä, mihin ei pidä uskoa, Derjabin kaivetaan nurkastaan&quot;, toteaa kirjoittaja.
Lehtikuva
"Aina kun Suomen lehdistö tarvitsee uskon vahvistusta siitä, mihin ei pidä uskoa, Derjabin kaivetaan nurkastaan", toteaa kirjoittaja.

Valtiomiesten ylimmässä kastissa on jarru, joka estää tehokkaasti vallan henkilövaihdoksia tapahtumasta, kun se olisi parasta. Se jarru on henkilökohtaiset ystävyyssuhteet. Viime viikot ovat antaneet tästä vakuuttavan todisteen. Suomessa näiden suhteiden vaikutus panee presidenttipeliä uusiksi.

Hieman alemmalla tasolla, diplomaatti- ja virkamiesylimystössä vaikuttaa sama viive. Suomessa sen näkyviä ilmiöitä ovat olleet niin sanotut kotiryssäsuhteet. Tosin nämä suhteet ovat paljastuneet avoimesti vasta sen jälkeen, kun "vanhat, hyvät ajat" Neuvostoliiton kanssa päättyivät. Kävi kuin Jgoslaviassa: valtakunta häviää, ihmiset jäävät - ainakin keskenään kaverit.

Suomen venäläinen kestokulutushyödyke on Juri Derjabin. Mies aloitti neukkuryssänä - tosin painovirheisellä nimellä - ja jatkaa edelleen kotisellaisena. Ura sinänsä näyttää hiipuvan (apulaisulkoministeri - suurlähettiläs - turvallisuusneuvoston apulaissihteeri - tiedeakatemian osastopäällikkö), mutta aina kun Suomen lehdistö tarvitsee uskon vahvistusta siitä, mihin ei pidä uskoa, Derjabin kaivetaan nurkastaan. Töitä riittää kokeneelle.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Mies ei petä tälläkään kertaa. Turun Sanomille antamassaan haastattelussa Derjabin yltyy yhteen parhaista parahduksistaan päästäessään valituksensa maansa surkeasta kohtalosta joutua suuren ja vaarallisen Suomen naapuriksi.

"Jokaisella maalla on suvereeni oikeus löytää omat turvallisuusratkaisunsa. Mutta on myös toinen periaate. Täytyy ajatella ympäristön muiden maiden turvallisuutta. Sitä, kuinka maan liittyminen Natoon vaikuttaa muiden tällä alueella sijaitsevien maiden turvallisuusintresseihin".

Oletan, että Derjabin on puhunut haastattelijalle venäjää tai ruotsia. Suomeahan hän ei osaa. Näin ollen haastattelija on joutunut myös kääntäjäksi. Tällöin on usein syytä myös tulkita, mitä vastaus tarkoitti. Olisiko näin: Millään maalla ei ole oikeutta tehdä omia turvallisuusratkaisujaan. Suomen on ajateltava Venäjän turvallisuutta, eikä liityttävä Natoon.

Edelliseen kuuluvat vielä rivien välit. Niissä lukee: Poikkeus on Venäjä, jolla on suvereeni oikeus ajatella itseään täysin muiden kustannuksella.

Tämän ajattelumallin historia tunnetaan suomalaisissa kodessa Talvisodan alusta tähän päivään. On kiitettävää, että maan lehdistö tuo sopivin väliajoin tietoomme, että vaikka itäisen naapurin nimi on vaihtunut, tavat ovat entiset. Kummallisinta on, että kun on itsekkyyttä yli äyräiden, sen sisään rakentuu automaattisesti likinäköisyys, jossa näkökenttä ei ulotu rajaa pidemmälle, ja ymmärrys päättyy jo aiemmin.

Jos sitä ymmärrystä olisi, Venäjä näkisi turvallisuutensa vakuuttavimman takaajan. Palauttamalla rajantakaiset Suomen alueet se ei yksinomaan ostaisi Suomen todellista, kestävää ystävyyttä, vaan suorittaisi koko maailman silmissä kasvojensa kohotuksen, joka avaisi sille huimat mahdollisuudet kansainvälisissä suhteissa.

Luultavasti Venäjällä löytyy näin selvästi ajattelevia, mutta sisäinen sekaannus antaa tänä päivänä niin suuret mahdollisuudet vallan toivossa hajauttajille, että kauas ulottuvalla ajattelulla ei ole mahdollisuuksia julkistua ja päästä valistamaan kansalaisia. Demokratia on luonnosasteella.

On hyvä, että on derjabineja, kunhan heitä osataan hyödyntää oikein. Oletettavasti viimeisestä haastattelustakin on osattu lukea se, mitä siinä on tarkoitettu. Osattiinhan silloinkin olla pelkäävinään ja nöyrtyvinään, kun se oli Suomelle edullista.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kysymys on lähinnä siitä, osaavatko nekin lukea, jotka päättävät. Siitä ei ole viime vuosilta vakuuttavaa näyttöä. Vaikka olemme parhaillaan siirtymässä uuden valtioyhteisömme määräävään asemaan, oma profiili puuttuu muualla paitsi muiden etua ajaessamme. Vaikka tuota pikaa valitsemme tähän yhteisöön omat parlamentaarikkomme, selvällä ohjelmalla ja toimintakohteilla ei ole lähdössä ehdokkuuteen kuin yksi edustaja. Kaikki kunnia Rauno Meriölle jo siitä, että hän on tehnyt selväksi sen, että Euroopan unioni on se esiintymislava, jolle valtioiden keskeiset aluekysymykset kuuluvat.

Suomi sai äskettäin korkean tason tunnustuksen, että se on niin poikkeuksellisessa kansainvälispoliittisessa asemassa, että ellei sitä olisi, se pitäisi keksiä. Tämä tieto ei näytä tunkeutuneen Venäjän tiedeakatemian Pohjois-Euroopan keskuksen hämähäkinseittien taa. Sen sijaan joku on onnistunut työntämään oven alitse tanskalaispoliitikon arvion, että Suomi liittyy yhdessä Ruotsin kanssa Natoon alkavan vuosikymmenen aikana.
Esko Nieminen
Sotilasaikakauslehden ja Finnish Defence Review'n entinen päätoimittaja

1,160Toimittajan
selvennys
Juri Derjabin ) vastasi kysymyksiin ruotsiksi, viljellen välillä suomenkielisiä termejä. Kysymykseen, onko Venäjän näkökulmasta niin, että Nato-jäsenyys ei ole Suomen sisäinen asia, Derjabin vastasi näin:

- Det har aldrig varit en sisäinen asia varken för Finland eller för Ungarn eller för Baltiska republiker. (...) Det är suverent rätt för varje land att finna säkerhetslösning. Men, det existerar också andra princip. Att man också skall tänka på säkerheten av andra stater som är närä i omgivningen. (...). Och hur exempel landets anslutning till Nato påverkar säkerhetsintresser av andra stater som ligger där i den här region.
Jari Heino