Lukijoilta

Kirjoittajavieras-kolumni
Jarmo Rasi:
Me tulemme taas

- Vaarannat yleistä turvallisuutta, jos viet tuollaisen oppilaslauman liikenteeseen, sanottiin, kun suunnittelimme koulun museoretken yhdistämistä pyöräretken kanssa. Jäin pohtimaan asiaa. Oliko todella näin?

Pyörän hankkimalla me aikuiset olemme päästäneet lapsemme osaksi sen tuomasta vauhdin hurmasta. Pyörän hankkiminen tuo meille aikuisille myös vastuun valvoa tuon ajopelin käyttöä. Kymppivuotias pääsee tätä nykyä 21-vaihteisella maastopyörällään lähes sen saman mitä isänsä kolmekymmentä vuotta sitten mopolla. Ja liikennettä on sentään huomattavasti enemmän, kuin sitä oli silloin isän nuoruudessa.

Liikenteessä on paljon karikkoja. Hauskana tapahtumana muistan sen, kun tänne Loimaalle saatiin muutama vuosi sitten ne ensimmäiset liikennevalot. Oli siinä meillä opettajilla opettelemista. Kyllä vielä kulkeminen, mutta kun menit valoihin kolmenkymmenen alle kymmenvuotiaan pyöräilijän kanssa. Ensimmäiset kymmenen ehtivät vihreän kävelijän opastamana, mutta sitten, kun valo vaihtui punaiselle jatkoi oppilasletka edelleen tien ylitystä. Autoilijoilla oli hauskaa, kun opettaja yritti huutamalla ylittää pysähtyneiden autojen tyhjäkäyntimelua. Lapset olivat oppineet, että jonossa kuljetaan turvaväliä noudattaen ja omalla paikalla. Ei kenellekään tullut mieleen ehdoin tahdoin pysähtyä ja jäädä jälkeen kavereista.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Keskiasteen kouluissa puhutaan mahdollisuudesta hankkia ajokortti ja joidenkin peruskoulujen ylemmillä luokilla voi suorittaa mopokortteja. Peruskoulun alempien luokkien työsuunnitelmissa soisi entistä enemmän huomioitavan pyöräilytaitojen kehittämistä. Pahitteeksi ei olisi varmaankaan leikkimielisten polkupyöräkorttien suorittaminen.

Meillä järjestetään joka syksy liikennepäivä, jonka aikana opittuja pyöräilytaitoja kerrataan. Keväisin pyöriä tarkastetaan talven jäljiltä, huolletaan ja opitaan pikkukorjauksia. Kypärästäkin on mukavasti tullut muoti-ilmiö.

Käytännön pyöräilytaitoja hankitaan kuitenkin parhaiten osallistumalla liikenteeseen tasavertaisena liikkujana muiden tiellä kulkevien kanssa. Tarkkaavaisuutta pitää harjoitella pienestä pitäen. Aikuinen, isä, äiti tai opettaja, tekee lapselle karhunpalveluksen jos vain kieltää tältä pyörällä liikkumisen. Jos lapsensa taidoista ei ole varmuutta, niin silloin pitää itse mennä ohjaamaan liikenteessä kulkemista. Aikuisen mallista lapsi oppii parhaiten myös liikenteessä.

Meitä pyöräili aurinkoisena toukokuun perjantaiaamuna 71 lasta ja lapsenmielistä Loimaan kotiseutumuseolle. Matkaa kertyi kaikkiaan 14,6 kilometriä, mikä on varsin kunnioitettava määrä ekaluokkalaisillemme. Lukuisine risteyspysähdyksineen ja vastaantulijoiden varomisineen kaiken kaikkiaan antoisa kokemus jälleen meille koululaisille kuin varmaan muille liikenteessä liikkujillekin.

Erityinen kiitos niille autoilijoille, jotka muistivat sen perussäännön, että marssirivistöä ei katkaista, ja jotka malttoivat rauhallisesti odottaa omaa tien ylitystään. Nuorten pyöräilijöiden ilmestyminen katukuvaan on ajankohtaista ja vaatii autoilijoilta malttia. Toivotan myötätuulta kaikille pyörillä liikkujille.

Kirjoittaja on loimaalaisen Peltoisten koulun johtaja.