Kalliopuhdistamon riskejä
ei voi ennalta arvioida
Kakolan jätevedenpuhdistamon etuna olisi nykyisen puhdistamon tontin vapautuminen, mutta toteutuessaan kalliopuhdistamo aiheuttaisi sellaisia riskejä, että on syytä vakavasti punnita uhkien ja mahdollisuuksien tasapainoa.
60 m korkea poistoilmapiippu sijoittuisi Linnankatu 59:n taakse Kakolanmäkeen. Mäelle rakennettuna ja lähellä kaupungin keskustaa se olisi erittäin huomiota herättävä ja kauas siintävä maamerkki. Turku ei tarvitse, eivätkä turkulaiset siedä tällaista uutta tunnusta kaupungilleen.
Mädättämön ylärakenne louhitaan auki maanpinnan tasoon. Nämä kaksi halkaisijaltaan 20 metristä ja 30 metrin syvyyteen ulottuvaa ja ritiläkannella varustettua sammiota louhittaisiin 10 metrin etäisyydelle toisistaan Amiraalistonkadun päässä sijaitsevalle kalliolle eli nyt myynnissä olevan Ipnoksen tontin takapihalle.
Kalliopuhdistamon rakennetilavuuden edellyttämän 375 000 kuutiometrin kivimassan räjäytys, louhinta ja poiskuljetus ei voi toteutua ilman kohtuuttomia haittoja ympäristön asutukselle. Ympäristövaikutusten arvioinnin mukaan ne aiheuttavat ympäristöön melua, tärinää, pölyhaittaa sekä vaurioitumisriskin Kakolanmäen ja Arvinkadun rakennuksille.
Louhinta ajoittuisi vuodelle 2002. Operaation massiivisuutta kuvannee, että kuorma-autolla voidaan kerrallaan kuljettaa noin 16 kuutiota eli 32 tonnia kiveä, joten kuormia syntyisi runsaat 23 400 kpl. Työaikana olisi lastattava täysi kuorma joka viides minuutti, eli 93 kuljetusta per päivä ja toiset 93 ajoa tyhjänä takaisin - ympäri vuoden.
Valmiiksi rakennettuun ja asuttuun kaupunkimiljööseen uuden kalliopuhdistamon rakentaminen ei yksinkertaisesti sovi - ei Kakolaan, eikä Pahaniemeen.
Koska keskuspuhdistamon perusinvestointi ja korkokulut ovat Kakolaa alhaisemmat ja käyttökustannukset korkeammat, kalliopuhdistamo tulee suhteellisesti sitä edullisemmaksi mitä pitempi on tarkastelujakso.
Laskentajakson pituus (v. 2030 loppuun) aiheuttaa monia epävarmuustekijöitä. Kysymyksiä herättävät mm. kalliopuhdistamon alemmat henkilöstökustannukset (-1,3 mmk/v) ja kemikaalikustannukset (-11,6 mmk/v). Onko oikein olettaa kemikaalien hintatason pysyvän nykyisellä tasolla, kun ne esim. Ruotsissa ovat tällä hetkellä jopa 30 prosenttia alhaisemmat?
Kustannukset on laskettu 27 vuoden käyttöajalta, joten ne eivät sisällä neljän vuoden rakennusaikaisia korkokuluja, jotka satojen miljoonien investoinnissa eivät edullisimmillaankaan ole vähäiset.
Hyväkään kustannusarvio ei valitettavasti ole kiveen kirjoitettu, vaan pienemmissäkin remonteissa yllätykset poikkeuksetta nostavat kustannuksia. Joka tapauksessa Kakolan kalliopuhdistamohanke olisi vietävä loppuun, vaikka alkuperäinen budjetti olisi pettänyt jo alkumetreillä!
Eri vaihtoehdoissa jätevesimaksun korotustarpeet ovat 14-34 prosenttia. Teollisuusyrityksille, joiden jätevesimaksut ovat miljoonia markkoja, kustannusten nousu olisi kohtuuton. On oletettavaa, että elinkeinopoliittisista syistä korotuksia ei voida täysimääräisesti kohdistaa vesimaksuun.
Seudullisessa puhdistamoratkaisussa typen ja fosforin vesistökuormitus laskee Turun purkupaikalla 25 prosenttia. Jos jätevedet jatkossakin hoidetaan hajautetusti, vähenevät päästöt Turussa 50 prosenttia. Seudullinen puhdistamo aiheuttaisi kaksinkertaisen pistekuormituksen Linnanaukon purkupaikalla - Hirvensalon ja Ruissalon rantojen kustannuksella.
Naapurikuntien ja Turun yhteistyö ratkeaa vasta Turun sijoituspaikkapäätöksen jälkeen, jolloin ne tekevät lopulliset päätöksensä Turun konkreettisen tarjouksen perusteella. Turku kantaisi yksin taloudellisen riskin ja ympäristökunnat osallistuisivat hankkeeseen vain, jos se olisi niille kannattavaa.
Päätöksenteon perusta on Turun kannalta kestämätön. Yhteishankkeesta on voitava päättää ja sopia etukäteen riskeihin sitoutuen tai toteuttaa vain Turun nykyisen viemäröintialueen tarpeet tyydyttävä puhdistamo.
Keskuspuhdistamon ja Kakolan suunnitelmat ovat teknisesti ja toiminnallisesti vertailukelpoisia. Tämä lähtökohta on myös syynä saneerauksen korkeaan hintaan. Suomalaiset ja ruotsalaiset asiantuntijat eivät ole asettaneet kumpaakaan vaihtoehtoa ykkössijalle. Päätöksenteon perustana tuleekin olla ympäristö, taloudelliset riskit, kaupunkikuva ja Kakolanmäen tulevaisuuden käyttö.
Kalliopuhdistamon riskien laajuus ja merkitys eivät ole etukäteen arvioitavissa. Suunnittelussa onkin keskityttävä nykyisen puhdistamon saneeraukseen, joka poistaisi hajuhaittoja ja maisemoituna parantaisi kaupunkikuvaa.
Tiina Terinkoski, KTM Kiinteistö- ja rakennustoimenlautakunnan jäsen (kok)