Lukijoilta

Kirjoittajavieras-kolumni
Liisa Hyssälä:
Nuoruus -
avoin mieli

Monissa kodeissa on jännitetty ylioppilaskirjoituksia ja mietitty nuoren maailmalle lähettämistä. Niin meilläkin. Samalla on muistunut mieleeni oma ylioppilaskevät, valmistautuminen pyrkimisiin ja saapuminen Turkuun. Kolmekymmentäyksivuotta - kuin eilinen päivä! Asuin ensin Olavinpuiston reunalla alivuokralaisena, ajan tapaan. Vuokra oli 160 mk kuukaudessa. Opintolainaa sain 3 000 mk lukuvuodeksi. Nöyryyttävää oli hakea takausta ennenkuin valtiontakaus tuli voimaan.

Yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa opiskeltiin ja samalla opeteltiin elämän aakkosia. Kukin tavallaan. Radikaali vuosikymmenen taite näkyi ja kuului. Sosiologian seminaaritöiden otsikoissa vilahtelivat Marxin ja Leninin nimet. Akateeminen sosialistiseura oli voimissaan. Ylioppilaskyläkin oli jaettu soluihin, ohjeet oli valmiina vallankumouksen varalta. Leninin jättijulisteet koristivat kylän yhteiskeittiöiden seiniä. Mies ja ääni -periaate aiheutti tiedekunnassa luentolakon lakkovahteineen kaikkineen.

Keskikalja vapautui, kaljan voimalla osakuntien lauluilloissa "Sonja lunta lapioi" yhä kiihkeämmin. Underground kukoisti, Numminen ja Into idoleina. Vimparin Ylioppilaslehti koetteli ympäristön sietokykyä. Harro Koskisen sika-teokset järkyttivät perinteisiä arvoja. Miss Maria esiintyi Yo-kylän ravintolassa. Jälkeenpäin ajatellen; miten sitä onnistui jotenkin selväjärkisenä kahlaamaan läpi tuon kymmenlukujen taitteen!

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Monet meistä ottivat järjestötoiminnan ensiaskeleita opiskeluaikana. Sedigin Mikko oli ylioppilaskylähallituksen ensimmäinen puheenjohtaja, itse olin jäsen. Tästä alusta Mikosta on tullut varsinainen asuntopolitiikan haka. Pirttimäen Paavo oli ylioppilaspolitiikassa keskustalainen osallistuja ja nyt sisäministeriössä iso herra. Puhumattakaan monista muista opiskelutovereistani, joista on kehittynyt varsinaisia vaikuttajia esim. Maija, Arppa, ja Ilkka.

Elämänikäisiä verkostoja luodaan opiskeluaikana. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta on nyt kehittänyt alumni-järjestelmän. Se kokoaa yhteen tiedekunnasta aikoinaan valmistuneita. On ollut mukavaa huomata, miten samanlaiset muistot meille tulvivat mieliin vuosikymmenten takaa. Yhdessä pyrimme etsimään tämän ajan säveltä tiedekunnallemme, joka lähetti meidät aikoinaan runsain eväin eteenpäin.

Jokin tässä ajassa muistuttaa tuosta 60-luvun lopusta. Taas muuttoliike lisääntyy valtoimenaan tuon ajan malliin. Viime vuonna 260 000 ihmistä vaihtoi kotiseutua. Kun itse tulin faneriaskin kanssa Turun asemalle, jätin taakseni pohjoisen pakettipellot, lautaikkunaiset talot, Ruotsin rekkariset Volvot.

Vahvin eväs nuorillemme on hyvä koulutus. Ei pääkaupunkiseudulle keskittyen, vaan alueellisesti vahvistuen. Silloin työpaikat voivat syntyä koko maahan, tasaisemmin. Tähän on tähdännyt oman maakuntamme panostus koulutukseen. Nyt meillä on haaste saada sitä vielä monipuolistettua. Omien nuortemme tulisi voida halutessaan kouluttautua täällä, ja jäädä toivon mukaan tänne, erilaisiin työpaikkoihin, virkoihin, yrittämään, viljelemään.

Millaisin mielin nuoret lähetämme? Varmasti taloudellisesti parempaan aikakauteen kuin 60-luvulla. Ja tiedollisesti pätevämpinä. Miten on henkinen vahvuus?