Lukijoilta

Lapsen oikeus rauhaan
ja turvaan on hylätty

Lehtikuva<br />Kirjoittaja korostaa, että lasten on annettava olla lapsia. Lasku siitä, että lapset pakotetaan ulos lapsuudestaan aikuisten kovaan arvomaailmaan, on raskas maksettavaksi.
Lehtikuva
Kirjoittaja korostaa, että lasten on annettava olla lapsia. Lasku siitä, että lapset pakotetaan ulos lapsuudestaan aikuisten kovaan arvomaailmaan, on raskas maksettavaksi.

Viime vuosina olen kauhulla seurannut lasten ja nuorten hirmutekoja ulkomailla, lonkeroiden ylettyessä jo Suomeen asti. Olen päätynyt moneen johtopäätökseen. Osaselitys löytynee nyky-yhteiskunnasta ja sen kovasta arvomaailmasta. Viime vuosina ilmitulleet väärinkäytökset päättäjien keskuudessa ilmentävät sitä varsin hyvin. Se on heikoimmat alleen jyräävien kovien arvojen julma maailma.

Suuntaa antaa myös se, kun muutamia vuosia sitten kyseltiin suomalaisilta vanhemmilta, mikä on heidän mielestään paras ikä aloittaa koulu, niin suurin osa oli sitä mieltä, että nykyinen ikä on sopiva. Painostuksella asiat muuttuvat. Vähitellen esikoulusta tulee koulu ja taas on seuraava ikäluokka valmistettu hylkäämään vuoden lapsuudestaan. Kuten Amerikassa, Australiassa, Englannissa ja monessa muussa maassa.

Mietin vain, onkohan se lapsuuden hylkääminen tuonut mitään hyvää tullessaan, kun meidän välttämättä täytyy matkia sitä. Minä en ainakaan ymmärrä.

Miten esim. amerikkalainen malli - heidän täysin rahaan, valtaan ja menestykseen perustuva elämäntapansa, joka alkaa heti vauvaiän jälkeen, kun lasta aletaan työntää ulos lapsuudesta, ilman muuta evästä kuin vanhempien kunnianhimo - voisi olla parempi kuin vanha suomalainen kasvatusmalli.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Lapset täytyy väkisin pakottaa kilpailuyhteiskuntaan. On lapsia, jotka saavat itkukohtauksen, kun kuulevat, että taas täytyy lähteä jonnekin vanhempien haluamaan harrastukseen. On lapsia, jotka saavat raivokohtauksen haettaessa hoidosta, kun kuulevat, että tänä iltana ei mennä minnekään, vaan on pakko olla kotona.

On toki myös lapsia, jotka harrastavat mielellään jotakin, ja se on sopivassa määrin hienoa. Pahoilla mielin olen siltikin todennut, että monesti vain perheen täyteen ahdettu menokalenteri on hohdokas. Lapsen oikeus rauhaan ja turvaan on hylätty.

Päiväkodit tupataan täpötäyteen, koska ne ovat kalliita ylläpitää. Siten katetaan kustannuksia. Päiväkodit ovat myös jo useita vuosia viestittäneet hätähuutoja tukalasta asemastaan, mutta siitä huolimatta ei ymmärretä, ettei levottomasta ja rauhattomasta ympäristöstä tule rauhallisia lapsia. Yhä halutaan uusia päiväkoteja. Rauhattomuus siirtyy sitten kouluun, kuten opettajat hyvin tietävät, mutta ei heidän viestinsä mene perille.

Valitettavasti nuoret aikuiset eivät arvosta entisiä kasvatusmetodeja. Yleinen tyytymättömyys jo kaikkeen saatuun on vallalla. Tämän päivän iskulause on: "Minä haluan!" Maksoi mitä maksoi, kunhan minä en maksa.

Koti ja perhe eivät ole enää mitään. Lapset halutaan kerhoihin, jääkiekkoon, soittotunnille, vaikka mihin. Kuljetaan kuin lampaat laumassa, kun muutkin kulkevat. Ei ajatella itse, vai onko tosiaan totaalinen toive saada lapset mahdollisimman pian pois kotoa oravanpyörään? Maksu tulee kyllä olemaan raskas meille kaikille, koska lapsi, jolta säästetään oikea lapsuus, säästää aikuisena vain itselleen.

Jo nyt näemme selvän muutoksen lapsissa. Jopa sanojen merkitys on muuttunut. Nykyään on hienoa sanoa, että lapsi on niin temperamenttinen. Ennen hän oli huonosti kasvatettu.

Ote salaisista kansioista