Lukijoilta

Itämeren suojelua on
nopeasti tehostettava

Kai Aulio<br />Rantakivillä rehottavat levämassat ovat merkki Itämeren vakavasta &quot;yliannostuksesta&quot;.
Kai Aulio
Rantakivillä rehottavat levämassat ovat merkki Itämeren vakavasta "yliannostuksesta".

Ensimmäiset hellepäivät ovat jo lähellä ja kesäpäivä meren rannalla siintelee monien haaveissa. Sen sijaan parin viimeisen kesän epämieluisa muisto - myrkylliset sinilevälautat - vihastuttaa ja huolestuttaa edelleen.

Huolimatta selkeästi esiintulleista ongelmista Suomenlahden tilanne ei ole ratkaisevasti parantunut. 1990-luvulla sinilevää on ajautunut paksuina mattoina rannoille ja myrkyttänyt tuhannet linnut kuoliaiksi ja pilannut uimavedet.

Kesä 1997 oli pahin, kuten kaikki muistavat. Myös happikato on tehnyt vahinkoja. On otettava huomioon, että Suomenlahti on matalana merialueena erityisen haavoittuva ja sen ympärillä Suomessa, Venäjällä ja Virossa asuu noin 20 miljoonaa ihmistä.

On ilahduttavaa huomata, että uusi hallitus aikoo laatia ohjelman, jolla pyritään palauttamaan Itämeren ekologinen tasapaino ja vähentämään Itämeren ja erityisesti Suomenlahden rehevöitymistä. Myös lähialueyhteistyötä tehostetaan ja yhtenä tavoitteena on juuri Itämeren suojelun parantaminen.

Lisäksi ympäristöministeriö on jo aiemmin laittanut hakuun Itämeren suojeluun tarkoitettua määrärahaa, jolla tuetaan mm. vesiensuojelutekniikan kehittämistä.

Edellä mainitut toimenpiteet ovat hyviä, mutta ne eivät riitä. Niiden lisäksi on toimittava myös EU:n tasolla. Esimerkiksi Viron ja EU:n välisissä jäsenyysneuvotteluissa ympäristön- ja Itämeren suojelun on oltava yksi tärkeistä asioista.

Suomenlahden saastuminen on kansallinen murhenäytelmä, jota vastaan on kaikin mahdollisin keinoin taisteltava. Muuten lapsemme ja lastenlapsemme joutuvat vain kuuntelemaan kertomuksia siitä, kuinka vanhoina hyvinä aikoina meressäkin uitiin.

Heljä Misukka