Lukijoilta

En puolustanut
serbien verilöylyä

Kommentoitte 30.4. tämän lehden palstalla kirjoitustani. Sen keskeinen kysymys oli, että media vaikenee ympäri Eurooppaa olleista suurista rauhanmielenosoituksista.

Te sen sijaan kommentoitte sellaisia asioita, joista en ole kirjoituksessani puhunut sanaakaan. Enhän siinä piirullakaan puolustanut serbien tekemiä verilöylyjä. Te kai puhuittekin saamistanne käsityksistä - jotka toden totta ovat tuottamiamme - ei minun kirjoituksestani poimittuja.

Ihmettelin, miksei meillä tiedotusvälineet kerro näistä eri kansojen tavoista ilmaista solidaarisuuttaan Balkanin kansoille. Toki esitin myös kysymyksen, liittyykö se kenties maamme ulkopolitiikan uudennäköiseen linjaukseen. Aiemminhan maamme on toteuttanut selkeästi puolueetonta ulkopolitiikkaa, mutta nyt maamme korkein ulkopoliittinen johto ja maan hallitus ovat ottaneet selvästi kannanoton, joka ei ole puolueeton.

Korostan uudelleen, etten koskaan ole maininnut hyväksyväni etnisiä puhdistuksia, joita Balkanilla on tehty.

Mitä tulee Rambouilletin rauhanneuvotteluihin - joihin itse viittasitte kirjoituksessanne - on todettava, että neuvottelujen pituus ei aina kerro koko totuutta. Olisi tunnettava myös tarjotun sopimuksen sisältö! Siitä kun onkin jätetty totuus ihmisille - ja myös korkeille valtioiden johtomiehille kertomatta.

Olen edelleen vakaasti sitä mieltä, että vaatimukset pikaisesta rauhasta - siis elämä ilman pommeja ja etnisiä puhdistuksia - ovat keskeinen asia. Vasta sen jälkeen voivat ihmiset palata nyt miinojen, pommien, poltettujen kylien, kaiken tuhon hävittämille alueille. Kosovon albaaneille on ehdottomasti turvattava oikeus palata kotiseudulleen, mutta sitä oikeutta tuskin vahvistavat pommitukset, joilla ei ennenkään ole rakennettu rauhaa eikä lopetettu sotaa. Paitsi Hiroshimassa ja Nagasakissa.
Kaija Kiessling