Lukijoilta

Lapsille on annettava oikea malli

Nuorisojoukko riehui vappuyönä Turun raiteilla puukottaen kymmentä ihmistä, Kotkassa nuoret tappoivat viime syksynä puukoniskuin ja isolla kivellä koulupojan, Hyvinkäällä nuoret saatananpalvojat tappoivat raa'asti nuoren miehen. Kolme järkyttävää tapausta, joille ei löydy järkevää syytä. Ne ovat järjettömiä, täysin käsittämättömiä väkivallantekoja.

Nuorison järjetön käyttäytyminen - olkoonkin vain pienen joukon - on synnyttänyt pelkoa vanhemmassa polvessa. Poliisi lohduttaa sanomalla ettei pelkoon ole syytä, on kyse vain yksittäistapauksista. Ne näyttävät yksittäistapauksilta, koska ovat eri puolilla Suomea sattuneita tapauksia. Tosiasiassa kyse on jostain muusta kuin yksittäistapauksista: vuoden sisällä on sattunut kolme täysin järjetöntä väkivallantekoa nuorten tekeminä. Kyse on hälyttävästä ilmiöstä, nuoriso voi pahoin.

Väkivallanteot ovat saaneet ihmiset kauhistelemaan nuorten käyttäytymistä. Pihapsykologien lausuntojen turvin syyt vieritetään väkivaltavideoiden tai Amerikan maassa sattuneiden tapausten syyksi. Sen jälkeen keskustellaankin enää videoiden ja tv-elokuvien kauheuksista.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kukaan ei pohdi todellisia syitä nuorisomme pahoinvointiin. On helppoa vierittää syy väkivaltafilmien harteille. Mallit riehunnan toteutukselle saatetaan ottaa videofilmeistä ja tv-elokuvista, mutta perimmäinen syy riehumiseen löytyy aivan muualta: meistä vanhemmista.

Me vanhemmat lyömme lapsiamme laimin. Emme osaa vaalia vanhemmuuttamme. Olemme unohtaneet, että lapsillemme pitää antaa elämisen rajat ja mallit. Mikäli me juoksemme tukka suorana markkinahengessä kovien arvojen perässä, tavoitellaksemme vain menestystä ja varallisuutta, tai unohdumme pubiin kaljatuopin viereen joka ilta, eivät lapsemmekaan viihdy kotona. Silloin on vaarana, että he hakeutuvat ikäistensä kohtalotovereiden huomaan. Yhdessä he haluavat näyttää jopa kohtalokkailla tavoilla, että ovat olemassa. He pakenevat huumeisiin ja alkoholin liialliseen käyttöön. Oikeaa mallia heillä ei ole. He, joiden tulisi olla mallina - vanhemmat - ovat muualla, heillä ei ole aikaa lapsilleen. Voidaan myös kysyä, niitämmekö nyt vapaan kasvatuksen tuloksia: ei osata olla isiä ja äitejä.

Toisaalta yhteiskuntamme on rajun muutoksen alla: muuttoliike maalta kaupunkeihin on kasvanut. Lapsiperheet muuttavat onnensa perään vieraaseen ympäristöön. Onnea ei löydykään kaupungeista. Saatetaan ajautua työttömäksi. Syntyy ongelmia. Nuoriso-ongelma on osa työttömän ja juurettoman väestöaineksen elämisen vaikeutta. Tätä vaikeutta ei ole vähentänyt tehdyt säästöt sosiaalitoimen, koulutoimen ja terveyspalvelujen määrärahoissa. Poliisinkin määrärahoja on leikattu. Olemme ajautuneet tielle, jossa ongelmat kasautuvat. Tätäkö me olemme toivoneet? Tuskin.

Suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus on nuorissa. Ottakaamme itseämme niskasta ja olkaamme lastemme tukena ja turvana. Miksi emme antaisi heille oikeata elämisen mallia? Ja päättäjien tulisi lopettaa määrärahojen leikkaukset, sillä suojaverkossa on paha murtuma.
Tapani Järvinen