Lukijoilta

Kirjoittajavieras-kolumni
Erkki Lahdes:
Sivistyksemme
yksi kivijalka

Hiljan Turun yliopistossa tarkastetussa kasvatustieteen väitöskirjassa Tuomo Laitila tutki Suomen yleissivistävän koulutuksen ohjausta 1980- ja 1990-luvuilla. Siinä hän osoittaa, miksi ja miten päätösvaltaa ja vastuuta siirrettiin keskushallinnolta kunnille, kouluille ja osin kodeillekin. Markkinavoimillekin availtiin ovia - tosin hyvin varovaisesti.

Samoihin aikoihin ilmestyi professori Raimo Väyrysen johtaman Sitran tutkimusohjelman "Globalisaatio, hyvinvointi ja työllisyys" raportti. Siinä "maapalloistuminen" nähdään vahvana voimana, joka muokkaa taloutta, yhteiskuntaa ja kulttuuria olematta silti koko yhteiskuntaa säätelevä pakkopaita.

Merkittävä on tutkijain näkemys, että kun meillä sijoitetaan vuodessa miljardeja markkoja huippututkimukseen vuodessa, sen kivijalka peruskoulu voi huonosti, kun sen määrärahoja leikataan. Tutkijain mielestä osaamista ei saa keskittää millekään yksittäiselle alalle eikä vain eliitin vaan koko kansan tasolle.

Sitran tutkijain avarakatseinen ja humaani käsitys yleissivistävän koulutuksen tärkeydestä, joka sai ansaitsemansa arvon myös TS:n pääkirjoituksessa 18.4., ilahduttaa niitä kasvatustieteilijöitä, kouluviranomaisia, opettajia ja vanhempia, jotka ovat viime vuosina kantaneet huolta perusopetuksen tarpeista. Kun artikkelissani (TS 10.9.97) tarkastelin koulun tilaa tasa-arvokäsitysten näkökulmasta, jo tällöin nousivat esiin myös kotien erilaiset edellytykset tukea lastensa opintoja sekä kuntien erilainen valmius perusopetuksen hoitamiseen. Näiltä osin yleistilanne on tuskin ainakaan parantunut.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Valtioneuvoston päätös (1993) oppiaineiden tuntijaosta on yhä perusopetuksen selkäranka. Ratkaisu, että ala-asteella yksilön ja ryhmän tarpeita hoidetaan opetuksen eriyttämisellä ja yläasteella lisäksi valinnaisaineilla, oli järkevä. Tällä hetkellä ei ole kattavaa tietoa, joka todistaisi perusopetuksen keskeisten tulosten heikentyneen. On myös varmasti luokkia, joissa oppilaiden omatoimisuus ja ajattelu ovat edistyneet.

Toisaalta etenkin luokkakokojen kasvu, oppimateriaalien puute, tukiopetuksen vähentyminen ja erityisopetuksen kasvava tarve haittaavat oppilaiden edistymistä sekä aiheuttavat opettajissa stressiä ja uupumista. Sitä lisää opettajien täydennyskoulutuksen vähentyminen. Kaikki tämä tapahtuu aikana, jolloin koulu joutuu taistelemaan oppilaiden mielenkiinnosta muiden, osin sen työlle haitallisten idolien kanssa. Jotain kertoo ajastamme myös lisääntyvä "asiakas" -termi!

Oli selvää, että myös koulun täytyi karsia kulujaan. Silti tuskin kukaan saattoi ennustaa kaikkia tästä kuntien koulutoimelle koituvien haittojen määrää ja laatua. Kansliapäällikkö Jaakko Nummisen (1994) sanoin "perussivistys on kaikille kuuluva perusoikeus, jonka tulee toteutua yhdenvertaisesti kunnista riippumatta". Siksi perusopetus ansaitsee lisävoimavaroja kuten myös huippututkimus miljardinsa. Positiivista ajassa on aie toteuttaa 6-vuotiaiden maksuton esiopetus.

Kirjoittaja on kasvatustieteen professori (em.).