Kasvissyöjän ruokavalio tarjoaa monia mahdollisuuksia elintarvikkeiden jalostajille ja tuottajille. Se voisi myös tarjota mahdollisuuksia kasvien jalostuksesta kiinnostuneille. He voisivat jalostaa mm. soijapavusta ja seesaminsiemenistä sekä sarviapilasta, mungopavusta ja sinimailasesta uusia kotimaisia lajikkeita. Niiden viljely antaisi suomalaiselle elintarviketuotannolle uusia menestymismahdollisuuksia.
Näiden kasvien viljelyssä kannattaisi kiinnittää huomiota luonnonmukaiseen viljelyyn. Se on tulevaisuuden ala. Jos viljelijät voisivat siirtyä luonnonmukaiseen viljelyyn jo heti alussa, se takaisi heille jatkossa hyvät menestymisen mahdollisuudet. He voisivat siirtää osan pelloista kesannolle ja viljellä esim. sinimailasta tai sarviapilaa, koska niitä voidaan viljellä ilman lannoitteita. Ne ovat typensitojakasveja. Tosin sinimailanen ei varsinaisesti ole typensitoja, mutta sillä on juurinystyröissä sellaisia bakteereja, jotka pystyvät sitomaan typpeä.
Kannattavan viljelyn edellytys on, että löydetään sopivia lajikkeita. Niitä voisi löytyä esim. seesaminsiemenelle Pohjois-Kiinasta tai Koreasta, jossa niitä kasvaa tienvarsilla rikkakasveina. Soijapapu kasvaa luonnonvaraisena Luoteis-Amerikassa Andien rinteillä. Sen viljely olisi erityisen tuottoisaa, koska kasvissyöjät käyttävät sitä hyvin paljon. Sarviapila kasvaa luonnonvaraisena mm. Venäjän aroilla. Sitä löytyy myös Balttian maista, joten sen jalostaminen viljelyyn soivaksi olisi varsin helppoa.
Kasvissyöjän ruokavalio tarjoaisi viljelijälle monia tuotantomahdollisuuksia.
Maria Ukskoski
