Ahneudella ei rajoja
Ahneudenpiruko tekee ihmisestä niin moraalittoman, että ei tunne minkäänlaisia rajoja sille kuinka paljon haluaa itselleen maallista mammonaa. Kuitenkin suuri osa kansasta on niitä, jotka nöyryytetään menemään sosiaaliluukuille ja ruokajonoihin. Kuitenkin kysymys on koko kansan yhteisen kakun jakamisesta.
Tulevat vain mieleen nämä tuoreimmat laillistetut kähminnät, kuten Sonera-juttu ja nyt Suomen Pankin entisen pääjohtajan Sirkka Hämäläisen moraaliton laillistettu eläkekähmintä.
Esim: Jos minä olisin ollut vaikkapa Rautaruukin Hämeenlinnan konttorissa kirjanpitäjänä, ja minut olisi ylennetty saman tehtaan Raahen konttorin konttoripäälliköksi, olisinko minä silloin saanut Hämeenlinnasta varhaiseläkkeen ja saman aikaisesti Raahesta virkaani vastaavan korkeamman palkan? En varmasti.
Mutta kun Sirkka Hämäläinen muutti Brysselinpankin Suomen sivukonttorista (entisestä Suomen Pankista) Brysselinpankin pääkonttoriin Brysseliin , miten hänelle kävi?
Samalla tavalla sai presidentti Koivistokin kahdentoista vuoden ajalla sekä pääjohtajan eläkkeen että presidentin palkan. Laillisesti se on oikein, mutta onko se sitä moraalisesti?
Eduskuntahan tällaisia lakeja säätää, mutta miksi? Siksi, että niiden laatijat toivovat itse kukin pääsevänsä vuorollaan niistä nauttimaan muodossa tai toisessa.
Ne joilla on valtaa, ne kahmivat häikäilemättömästi kermat päältä. Kuitenkin aina on kysymys kansan yhteisistä varoista, joten oikeus ja kohtuus olisi varojen paljon tasapuolisempi jakautuminen.
Kerttu Pietilä
