Eduskunnassa käsiteltiin ennen joulutaukoa mm. kansaneläkkeen pohjaosan leikkaamisen jatkamista. Tehdyn päätöksen mukaisesti pohjaosan leikkaamista jatketaan edelleen 17,3 prosenttia vuonna 1999.
Lisärasitteena eläkeläisillä on 2,7 prosenttia suurempi sairausvakuutusmaksu kuin muilla tulonsaajilla. Ja vielä: erilainen indeksi työeläkkeessä riippuen pelkästään iästä.
Eläke on jälkikäteen maksettavaa palkkaa, eikä karsinointia passiivi- ja aktiiviväestöön pidä hyväksyä. Mielestäni me jatkuvasti kavennamme niiden ihmisten elinehtoja, jotka ainoana ryhmänä ovat todellisuudessa maksaneet omat etunsa.
Vuonna 2020 Suomessa on arvioitu joka kolmannen kansalaisen olevan yli 65-vuotias. Tämän tyyppinen ikärakenne vaatii todella suuria ponnistuksia yhteiskunnalta. Sivistynyt yhteiskuntahan pitää kaikissa tilanteissa huolen niistä, jotka ikänsä tai sairautensa vuoksi tarvitsevat tukea.
Terveys- ja sosiaalipalvelut, toimeentuloturva, rakentaminen, kolmannen sektorin palvelut - lueteltavia asioita löytyy; kaikki vaikuttavat ikäihmisten elämänlaatuun. Pelkästään vanhustenhuollon henkilöstöpolitiikkaa tarkastellessa nousee mieleen suoranainen kiukku.
Yhä pienemmillä henkilöresursseilla hoidetaan aina vain huonokuntoisempia vanhuksia. Kun ei vellimäisenkään ruuan syöttämiseen riitä kunnollista aikaa, pitäisikö kaikille vuodeosaston vanhuksille laittaa ravintotippa suoneen ongelman ratkaisemiseksi? Henkilökunta venyy äärimmilleen päivästä päivään, samoin venyy ja ohenee vanhuksen elämänlaatu.
Veromarkkojen jako ei ole helppoa, mutta tosiasiat täytyy tunnustaa. Sekä kunnallisella että valtiontalouden tasolla on viime kädessä kysymys siitä, miten arvotamme asioita, mitkä asiat haluamme inhimillisesti katsoen nähdä arvokkaina.
Eduskuntavaaleja edeltävässä keskustelussa on toistuvasti tuotu esille ajatus siitä, että eläkeläisten ja ikäihmisten asioita olisivat parhaiten kykeneviä hoitamaan samoihin ikäluokkiin kuuluvat ihmiset. Minun mielestäni ikä ei voi ratkaista niitä asioita ja epäkohtia, joihin itse haluan vaikuttaa, ja jotka mielestäni ovat tärkeitä. Eikö nimenomaan niiden ihmisten, jotka ovat vielä pitkäänkin työelämässä mukana, pidä olla erityisen kiinnostuneita em. asioista.
Eläkepolitiikka on tullut tienhaaraan, jossa joudutaan punnitsemaan varsin tarkkaan tulevienkin vuosikymmenten eläkeläisten asioita tämänhetkisten epäkohtien oikaisemisen lisäksi. Nuorempien ikäpolvien on huolehdittava elämäntyönsä jo tehneistä seniorikansalaisista, siihen tarvitaan kaikenikäisiä ihmisiä päätöksentekijöiksi.
Kirjoittaja on terveydenhoitaja ja Kelan vakuutussihteeri.
