Turun ja Naantalin satamien ruoppaustoiminta on viime aikoina hämmästyttänyt ympäristöstään huolestuneita varsinaissuomalaisia. Asian noustua esiin on Lounais-Suomen ympäristökeskus vaatinut Turun satamalta selvitystä siitä, miksi vesilain mukaisia lupia ei ole hankittu.
Ihmettelemme, miksi vesiensuojelusta vastaavat viranomaiset ovat heränneet valvontatehtäväänsä vasta nyt. Satamat ovat suuria taloudellisia toimijoita ja niillä on laajat ympäristövaikutukset. Ympäristökeskuksen viranomaiset eivät voi olla tietämättömiä niiden toiminnasta, tai ainakaan heidän ei pitäisi olla.
Turun satama on kolmen viime vuoden aikana ruopannut luvatta 1,5 miljoona kuutiometriä merenpohjaa. Maalle nostettuna tämä massa muodostaisi 100 m x 100 m x 150 m kokoisen mutakakun. Osa massoista on läjitetty Kuuvan edustalla väärään paikkaan. Vihreät ovatkin kaupunginhallaituksessa vaatineet satamata selvitystä tehdyistä toimenpiteistä.
Naantalin sataman ruoppausmassoista on löytynyt suuria määriä orgaanisia tinayhdisteitä. Pitoisuudet ovat 100- ja osin jopa 1000-kertaisia hollantilaisiin raja-arvoihin verrattuna. Orgaaniset tinayhdisteet ovat vesieliöille erittäin myrkyllisiä, mutta ruoppaus ja massojen läjitys on suoritettu ennen tutkimustulosten valmistumista.
Asiallisesti hoidetussa ruoppaustoiminnassa on tärkeää tutkia ruopattavat massat ennen töiden aloittamista. Tällöin merenpohjan saastuneet osat voidaan nostaa kuivalle maalle ja ohjata asianmukaiseen käsittelyyn esimerkiksi ongelmajätelaitokseen. Puhtaatkin massat on läjitettävä vesioikeuden hyväksymille läjitysalueille, jotka ovat vakaata sedimentaatiopohjaa. Näin massat eivät enää lähde uudestaan liikkeelle meren ekosysteemiin.
Läjitystä ei myöskään pidä tehdä silakan lisääntymiskaudella, koska veden samentuminen, rantojen liettyminen ja ympäristömyrkyt ovat silakan mädin kehitykselle tuhoisia. Airisto on Saaristomerellä silakan tärkein lisääntymisalue.
Menneiden vuosikymmenten synnit paljastuvat saastuneena merenpohjana. Paikoin ympäristömyrkkypitoisuudet meressä (esim. PCB, kadmium) eivät ole vähentyneet odotetulla tavalla myrkkyjen käytön vähennyttyä. Eräänä syynä ilmiöön ovat ruoppaukset ja ruoppausmassojen läjitykset, joiden yhteydessä veteen liukenee pohjalle jo kertaalleen laskeutuneita myrkkyjä ja ravinteita.
Ruoppaukset on tehtävä vastuullisesti, jotta pohjaan kertyneet myrkyt eivät enää uudelleen saastuta Itämerta. Suuret taloudelliset toimijat, kuten Turun ja Naantalin satamat, eivät voi väistää vastuutaan elinympäristöstämme vanhentuneiden asenteiden turvin tai epäselviin laintulkintoihin vedoten.
Jaana Gustafsson
Kaupunginvaltuutettu, Vihreän liiton valtuustoryhmän puheenjohtaja
Katri Sarlund
Turun seudun vihreiden puheenjohtaja
Ympäristölautakunnan jäsen
