Lakko on aina tuomittava asia, sillä se saa aikaan vain vaikeuksia ja tappiota. Siinähän ei koskaan ole voittajaa, vaan pelkästään häviäjiä, joten asiat pitäisi saada kuntoon ilman lakkoja.
Kun tarkastellaan tämänpäiväistä lennonjohtajien lakkoa, niin häviäjiä löytyy joka puolelta, ja pienin ryhmä niistä ovat lennonjohtajat lähes mahdottomine vaatimuksineen. Tuntuu siltä, että liikenneilmailijoiden mahtava palkkataso on tehnyt lennonjohtajat aivan suomalaiskansalliseen tyyliin kateelliseksi.
Häviäjien joukkoon lukeutuvat myös yleisilmailun liikelentotoiminnan lentäjät. Heidän palkkatasonsa ei ole läheskään lennonjohtajien palkkojen luokkaa. He tekevät kuitenkin yhtä vastuunalaista työtä, kuljettaen useinkin arvovaltaista joukkoa maailman eri kohteisiin, tai opettavat uusia lentäjiä kotimaassa sen eri kentillä. Melkein kaikkien heidän työmahdollisuudet ovat tällä hetkellä olemattomat, koska lennonjohdon toiminta on sidottu vain liikennekoneiden määrälliseen käyttöön eri reiteillä niin kotimaassa kuin myös ulkomailla. Lennonjohtajien lakon lopputulos ei tuo lisää palkkaa heille, eikä kukaan korvaa heidän menetyksiään, vaikka lennonjohdon palkkataso nousisi kuinka korkeaksi tahansa. Usein he saavat sentään edes peruspäivärahaa lentämättömyytensä ajalta karanteenin jälkeen.
Perustelu, että lennonjohtajia siirtyy ulkomaille parempien palkkojen perään, on viime aikoina kuultu usein, ja lähes samanlaisena myös toisessakin yhteydessä, kun kyse on ollut Finnairin ja ilmavoimiemme välisestä kädenväännöstä lentäjien kohdalla.
Mitä tämä kaikki sitten kielii tämänhetkisestä ilmailustamme. Onko koko ilmailumme tuuliajolla? Laissa sanotaan selkeästi, että "ilmailulaitoksen tehtävänä on... muutoinkin edistää ilmailua, huolehtia ilmailun kehittämisestä ja valvonnasta".
Onko käynyt niin, että ilmailulaitos on unohtanut tämän tehtävänsä kehittämisen osan, vai eikö laitoksessa ole - niin kuin epäillään - ammattinsa osaavaa henkilökuntaa näihin tehtäviin.
Edelleen laissa sanotaan, että "ilmailulaitoksen tulee huolehtia lentoturvallisuuden kehittämisestä sekä sen tehtäviin kuuluvien palvelujen tarkoituksenmukaisesta tarjonnasta ja niiden ilmailua edistävästä kehittämisestä liiketoiminnan edellytysten mukaisesti ottaen huomioon asiakkaiden sekä koko yhteiskunnan alueelliset ja muut yleiset edut".
Tuntuu siltä, että laki on unohtanut ilmailulaitoksessa näiltä osin, koska ei lennonjohtajapula eikä Finnairin lentäjäpula - joiden kummankin koulutus nauttii valtion budjettivaroja ja joiden koulutusta on voitu ohjailla ilmailulaitoksesta - ole tullut yhtäkkiä; se olisi pitänyt nähdä jo vuosia sitten, ja tilanteeseen olisi pitänyt tarttua jo silloin. Nämä molemmat asiat lienevät sitä ilmailumme kehittämistä, jota laki tarkoittaa.
Ilmailulaitokselta puuttuu kokonaan neuvottelukulttuuri. Ilmailuhallituksen peruna se edelleen on vain sanelemassa, ärhentelemässä ja uhkailemassa, mutta se ei tahdo saada aikaan kunnollista keskusteluyhteyttä ympäröivään maailmaan.
Lennonjohtajien taholta ilmailulaitos on saanut vuosien varrella jo niin monta varoitusta pienten kärhämien muodossa, että sen olisi pitänyt järjestää asiat kuntoon aikoja sitten.
Suomen Ansiolentäjät ry
Seppo Salpakari
puheenjohtaja
