Suomi 1949 -kolumni
Veli Junttila:
Aseveliakseli toimi
Helmikuun 1949 alussa heti eduskunnan työn käynnistyessä maalaisliitto jätti hallitukselle välikysymyksen maatalouden tilanteesta. Maalaisliitto muisti kannattajiaan, koska viljan ja lihan hinta oli alentunut tuotannon lisääntymisen johdosta.
Kysymys oli paitsi maatalouspoliittinen, myös poliittinen ja ulkopoliittinen; olihan vastaajana K.-A. Fagerholmin johtama sosiaalidemokraattien vähemmistöhallitus.
Kysymyksen taustalla puuhaili ilmeisesti pääosassa eduskunnan puhemies Urho Kekkonen. Poliittisena tavoitteena kangasteli pääministerin paikka hyvissä ajoin ennen vuoden 1950 presidentinvaaleja.
Tutkijoilla on Kekkosen motiiveista ristiriitaisia näkemyksiä. Kekkonen näytti pyrkivän enemmistöhallitukseen, olipa se porvarillinen tai kommunisteihin tukeutuva. Kekkosen vastustajat arvioivat, että puhemies oli kommunistien asialla: kommunistien palauttaminen hallitukseen palvelisi myös Kekkosen ulkopoliittisia päämääriä.
Luottamusäänestyksessä helmikuun lopulla hallitus selvisi jatkoon täpärästi, kahden äänen enemmistöllä.
Hallituksen takana olivat sekä kokoomus että edistys. Äänestys osoittaa, että aseveliakseli toimi, kokoomus tuki Fagerholmin hallitusta siitäkin ilosta, että kommunistit voitiin pitää oppositiossa.
Edistyksen kannattajana Turun Sanomat oli hallituksen pysymisestä iloinen: "On luonnollista, että maassamme monessa suhteessa valinnut hyvä kehitys on saavuttanut kaikissa maan ja kansan parasta harrastavissa kansalaispiireissä tunnustusta. Sen vuoksi ja kun puolueolojemme vuoksi on perin vaikea saada aikaan nykyistäkään parempaa hallitusta, oli eri väestöpiireille mieluinen tieto, kun lopullinen äänestys jätti hallituksen rauhaan ja soi sille vieläpä - "puhtaat paperit".
Helmikuussa 1949 Turun Sanomissa pyöri jatkuvana etusivun aiheena Norjan suunnittelema Nato-jäsenyys. Naton perustamisen loppuvaiheessa asia sai vakavamman käänteen, kun Neuvostoliitto lähetti tammikuun lopulla Norjalle nootin.
Nootissa tiedusteltiin mm. Norjan aikeita sijoittaa Naton tukikohtia alueelleen. Niin Norjassa kuin lännessäkin nootti tulkittiin "peiteltynä uhkauksena" Norjalle jäädä pois sotilasliitosta. Neuvostoliiton edustajat ilmaisivatkin puheissaan suoraan asian näin olevan.
Norja lähetti vastanootin ja ilmoitti, että Norja on liittymässä Atlantin turvallisuusjärjestelmään, mutta Norja ei osallistu politiikkaan, jolla on hyökkääviä tarkoitusperiä eikä myönnä alueeltaan tukikohtia vieraiden valtioiden sotavoimille. Norja totesi Nato-motiivikseen myös pohjoismaisen puolustusliiton suunnitelmien pettämisen.
Helmikuussa Neuvostoliitto lähetti Norjalle uuden nootin, joka sisälsi ehdotuksen hyökkäämättömyyssopimuksen solmimisesta Naton korvikkeena. Pian huhuttiin myös Norjan vastaavista nooteista Ruotsille ja Tanskalle ja Neuvostoliiton pyrkimyksistä vyöryttää koko Skandinavia vaikutuspiiriinsä.
Norja ja Neuvostoliitto sotivat diplomaattisesti koko talven; idän uhkailu näytti vain tiivistävän Norjan halua liittoutumiseen. Norja kuten Tanskakin olivatkin ensimmäisten joukossa allekirjoittamassa Naton perustamissopimusta Washingtonissa 4.4. 1949.
Helmikuun alussa Unkarin tapahtumat nousivat hetkeksi lehtien etusivulle. Kyseessä olivat Unkarin katolisen kirkon päämiehen kardinaali Mindzentyn ja eräiden muiden katolisten kirkonmiesten poliittiset vankeustuomiot. Mindzenty tuomittiin maanpetoksellisesta ja valtionvastaisesta toiminnasta sekä myös vieraalla valuutalla tehdystä mustan pörssin kaupasta elinkautiseen vankeuteen.
Tapaus nosti läntisten hallitusten ja katolisen kirkon piirissä vastalauseiden myrskyn. Neuvostoliitosta ilmoitettiin, että siellä yleinen mielipide pitää oikeudenmukaisena tuomiota miehelle, joka on yrittänyt kavaltaa maansa amerikkalaisille imperialisteille ja sodanlietsojille.
Paavi Pius XII tuomitsi tapahtuman jyrkästi ja kehotti Unkarin kirkonmiehiä jatkamaan vastarintaa, vaikka se maksaisi heidän henkensä.
Helmikuun puolivälissä kardinaalien neuvosto oli surupukuisena koolla Vatikaanissa ja tuomitsi Mindzentyn kohtelun. Paavi sanoi tapausta "vakavaksi ilkityöksi" ihmisoikeuksien puolesta taistelevia vastaan.
Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.
