Rospuuttokeleillä ajettava
viisaalla varovaisuudella
Syyspimeällä sateessa ja talvikeleillä ajettaessa ylimääräiseen tarkkaavaisuuteen on aihetta. Viisaan varovaisuuden lisäksi kuljettaja tarvitsee hyvät ajovalot ja hyvät renkaat sekä luonnollisesti lumiharjan, jääraapan ja apukäynnistyskaapelit.
Kehnot ajovalot ovat onnettomuusriskiä lisäävä tekijä, jota on vaikea ajoissa tunnistaa. Valojen teho kun heikkenee salakavalasti: kuljettaja tottuu asteittain himmeneviin valoihin samalla tavalla kuin pikku hiljaa virattomiksi käyviin iskunvaimentimiin. Heikot valot lisäävät ajotyötä ja kuljettaja rasittuu enemmän kuin muutoin.
Helpoin tapa kohentaa ajoneuvon valaisukykyä on tarkistaa valonheittimien kunto. Halogeenipolttimot on syytä vaihtaa uusiin kerran vuodessa. Vaihdon jälkeen näkee varmasti paremmin, ja rospuuttokauden kehnoissa olosuhteissa valoa ei ole koskaan liikaa.
Jos teho jää silti huonoksi, tarkistetaan lasipinnat ja umpiot. Usein jo pintapuolinen tarkistus kertoo paljon. Kiveniskemien naarmuttamat ja likaiset lasit syövät valotehoa, joten ne kannattaa puhdistaa pesuaineella. Jos tämä ei auta on viisainta uusia umpioiden lasit. Myös umpioiden heijastimet tummuvat käytössä, joten ne kannattaa joko pestä tavallisella astianpesuaineella tai hankkia kokonaan uudet.
Ajovalojen teho ei vielä yksin riitä, vaan suuntauksen ja korkeussäädönkin on oltava kohdallaan. Ajovalojen korkeudensäätö ei ole pelkkä koristenappula kojetaulussa. Jo pelkästään raskaat esineet tavaratilassa muuttavat valojen näyttämää. Auto ikään kuin menettää osan valotehostaan.
Monelle autoilijalle vastaantulijoiden lyhyetkin valot tulevat jatkuvasti "silmille". Tämä saattaa johtua siitä, että oma tuulilasi on sisäpinnaltaan valoa hajottavan rasvakalvon peitossa. Häikäisyn estämiseksi tuulilasi ja silmälasit on syytä pitää puhtaina. Tuulilasin huolellinen puhdistaminen sisäpuolelta käy kätevästi mikrokuituliinalla, sen avulla lasi puhdistuu ilman pesuaineiden käyttöä.
Yleisohje valojen käytöstä on sellainen, että kaukovaloilla ajetaan aina kun se on mahdollista häikäisemättä muita.
Kohtaamistilanteessa katse kannattaa vastaantulijan valojen sijasta suunnata tien oikeaan reunaan. Kaukovalot voi vaihtaa uudestaan päälle ennen autojen kohtaamista, sillä normaalinopeuksilla auto liikkuu niin lujaa, ettei vastaantulija ehdi enää havaita pitkiä valoja.
Maantiellä jalankulkija on suurimmassa vaarassa, kun autot kohtaavat lähivaloilla pimeässä. Ilman heijastinta kulkeva näkyy muutaman kymmenen metrin päähän, heijastinta käyttävä yli sadan metrin päähän.
Varsinkin syksyllä kannattaa tuulilasinpesimen säiliössä pitää tehokasta pesuainetta ja puhdistaa pyyhkimet liasta silloin tällöin.
Hämärässä näön tarkkuus joka tapauksessa huononee. Etäisyyksiä ja nopeuksia on vaikeampi arvioida, omaa ajolinjaa on työläämpi pitää ja opasteita on hankalampi lukea. Tämä on hyvä muistaa aina, mutta varsinkin silloin kun askarrellaan matkapuhelimen ja kasettisoittimen kaltaisten oheislaitteiden kanssa.
Simo Klimscheffskij
